Iltaretkellä

Pian lähdettyämme leirin pihasta iltaretkelle bussin takaosassa istuvat isä ja poika huutavat kuskille: Stop! Bussi pysähtyy, katsomme tien viereen oikealle puolelle, ja metrin päässä tiestä meitä katsoo tämä hyeena. Siinä me olemme nenäkkäin raadonsyöjän kanssa, ei tule mieleenkään ojentaa kättään ulos autosta - mikä on muutenkin kansallispuiston alueella kiellettyä. Hyeenalla on edessään tienpenkereellä pienen betonilaatan vieressä kaksi kämmenen kokoista hyeenanpentua, niitä se vartioi. Heilumme kamerojemme kanssa sen verran häiritsevästi, että hyeena päättää poistua ulottuvimmiltamme, se tallustaa ruohikkoon muutaman metrin päähän, ja jää siihen tarkkailuasemiin.

Evoluution tulos

Tämä kilpikonna tallusteli rauhallisesti ajotien asfaltilla. Helposti ennakoitavan käytöksensä vuoksi sekin sopisi hyvin ensimmäiseksi kuvauskohteeksi aloittelevalle luontokuvaajalle. Lopputulos ei valitettavasti erotu asfaltista paljoakaan. Lajien kehityksen kannalta ajatellen: onko evoluutio ennakoinut asfalttiteiden rakentamista vai onko tämän konnan suojaväri kehittynyt sinä aikana, kun puistossa on ollut rakennettuja asfalttiteitä? Tosiasiassa tämä suojaväri ei ole lajin säilymisen kannalta edullinen, sillä paremmin asfaltista erottuva panssarin väri ja vikkelämmät jalat estäisivät ainakin jäämästä auton alle.