Mennyt kesä

Demokratian patologiaa

Olen seurannut vaalirahakohua, mutta siitä kirjoittaminen on tuntunut turhalta alkujärkytyksen jälkeen. Politiikkaa seuranneelle uutta asiassa oli vain KMS ja sen kohtuuttoman suuret tukisummat tietyille ehdokkaille. Ymmärsin mihin tiettyjen henkilöiden valta perustuu, mistä tietyt mitäänsanomattomat, aatteettomat jeeshenkilöt saavat vaaleissa läpi pääsemiseen tarvittavan taloudellisen tuen.

AY-liikkeen, erilaisten säätiöiden ja kukkaisrahastojen ja muiden puolueita lähellä olevien organisaatioiden osuus vaalirahoituksesta on ollut maan tapa, kuten monet ovat vahvistaneet. Viime aikojen paljastukset eivät ole vaatineet muuta tutkivaa journalismia kuin kirjoittaa se, mitä myös toimittajat ovat aina tienneet. Nova Groupin konkurssi ja sitä edeltänyt antelias rahanjakokäytäntö ovat taas olleet kuin taivaanlahja lehtitaloille ja muille taivastelijoille. Seminaarilippujen suhteen en osaisi edellyttää, että poliitikon tukiyhdistys vaatisi ensin täydellisen tilintarkastuksen lippuja ostavassa firmassa tai kieltäytyisi myymästä, jos firmasta osallistuu seminaariin useampi kuin liikevaihtoon nähden on kohtuullista.

Oppositiota vaivaa sama tauti, mihin se ehdottaa lääkkeeksi pääministerin eroa. Itse asiaa ei haluta hoitaa, vaan varmistaa oma asema. Terveempää olisi ollut vaatia uusien vaalien toimittamista. Mutta eihän se käy. Ei ole rahaa. Äänestäjät eivät vaivautuisi äänestämään. Oma valta-asema vaarantuisi. Kauhuskenaariona välkkyy nouseminen hallitusvastuuseen ennen kuin oman puolueen arkistot on saatu esittelykelpoiseen kuntoon.

Politiikka on täynnä riippuvuussuhteita. Et voi olla mitään mieltä asiasta ennen ääntenlaskentaa, kuinka moni äänestäjä hylkää minut, jos sanon näin. Saavutetun aseman menettäminen on kasvojen menetys, ei merkki toisen poliittisen mielipiteen menestyksestä. Koko elämänsä politiikalle antaneilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä vallassa siihen asti kunnes puolue palkitsee.

Vallassa pysymisestä on tullut politiikassa itsetarkoitus. Asioiden hallitseminen ja hoitaminen on jäänyt sivuseikaksi, kompetenssia on enemmän taiteiluun vallanharjalla kuin asioiden hoitamiseen. Luulisi, että nykyisen misseistä, urheilijoista ja muista julkkiksista koostuvan eduskunnan saisi kasaan vähemmälläkin rahalla. Monet heistä ovat saaneet poliittisen mandaattinsa, kun jotkut toiset ovat halunneet varmistaa asemansa heidän julkisuusarvollaan saatavalla äänimäärällä. Haiskahtaa hyväksikäytöltä.

Olen saanut jo äidinmaidosta immuniteetin politiikkaa kohtaan. Luojan kiitos. Poliitikon tyttärenä olisin hyvinkin voinut opiskelijapolitiikan kautta ajautua puolueen haltuun. Aikani puoluetta palveltuani, illat kokouksissa ja viikonloput seminaareissa politiikalle uhrattuani, seistyäni kevättalven viimassa torilla hernekeittoa kertakäyttölautasille annostellen olisin tässä iässä jo lähestymässä asemaa, jossa ponnisteluni aatteen eteen tulisi palkita. Edessä siintäisi aika virassa, jossa oman toimen ohella järjestelisin palveluksia puolueelle, ottaisin vastaan kutsuja oopperajuhlille ja hiihtelisin sidosryhmien kanssa Lapin hohtavilla hangilla huhtikuussa.

19.9.09

Vanhempi veljes haluaisi ottaa ensimmäisen tatuointinsa, johon tulisi ystävän kuolinpäivän päivämäärä. Lauantaina aamuyöllä auto ajautui kovassa vauhdissa päin kallioleikkausta. Merkkinä suuresta surusta eilen illalla kallion reunoilla paloi vielä kymmeniä kynttilöitä.

En ottanut kantaa tatuointiin, otti tai ei, tuo päivämäärä painuu lähtemättömästi häneen ja muihin läheisiin. Se haalistuu ajan kuluessa, mutta kokonaan piiloon sitä ei saa. Niitä tatskoja kutsutaan toisissa piireissä nimellä trauma.

Näin Kauhajoen kouluammuskelun ensimmäisenä vuosipäivänä peräänkuulutetaan mitä on tehty, ettei vastaava toistu. Auto-onnettomuuksien kohdalla riittää, että viikonlopun jälkeen lasketaan saldo, kuinka monta kuoli. Vuosittain kuolee arviolta 80 nuorta kaahausonnettomuuksissa, liikaa vauhtia, kuljettaja nuori. Mitä asialle voisi tehdä?

Puuta ja tiiltä

Kun talon ulkoseinät kasattiin perustusten päälle, ensimmäinen hämmästyksen aihe oli puun kauneus. Hirsipalkit ovat neljästä kappaleesta liimattuja, ja ellei Kari Tapio olisi koko kesää rallattanut J. Karjalaisen sanoin "sydänpuoli säätä vasten", tuskin olisin huomannut, että puupinnat on aseteltu laulun mukaan.

Ehkä siinä laulussa oli kyse jostain muustakin kuin rakennustekniikasta, mutta taas kerran uusi tilanne on avannut uusia merkityksiä. Autoillessa huomaan talopaketti- ja kattoristikkokuormat, ja ymmärrän mistä on kyse, kun jonkun talotehtaan rekasta on jätetty perävaunu levähdyspaikalle. Ei meidänkään talokuormaa saatu kerralla tontille asti. Kattoristikkokuorma taas oli pakko ajaa perille asti, puoliperävaunun nuppi upposi uuteen pihamaahamme, ja ehdimme jo hälyttää apuun naapurin isännän traktoreineen. Lehmänpoiituksesta isäntää odotellessamme ongelma ratkesi, kun kuljettaja vielä kerran kävi yrittämässä liikkeelle lähtöä.

Tämän päivän uutisen mukaan ensi kesänä nousee Kangasniemelle huvila. Etelä-Savo saa tarvitsemaansa mainosta, ja paikalliset timpurit töitä. Rakennuttajat saavat tehdä monta valintaa, ensimmäinen kysymys on kuinka organisoida rakentaminen. Meillä työmaa on jaettu osaurakoihin. Kaikki rakentajat ovat sopimussuhteessa meihin, alihankintasuhteita on ollut korkeintaan muutama.

Kriittisiksi vaiheiksi ovat muodostuneet työmaan siirrot urakoitsijalta toiselle. Kukaan kun ei halua jatkaa, ellei aikaisempi vaihe ole virheettömästi hoidettu, ettei joudu vastuuseen muiden tekemisistä. Samalla sekä hinnanmuodostus että rakennuksen edistyminen pysyvät rakennuttajille läpinäkyvinä. Järjestely tuntuu hyvältä, kun voimme suoraan kysellä tilannetta niin LVI-porukalta, kaivontekijältä, muurarilta kuin timpureilta. Ongelmia ratkotaan urakoitsijoiden kesken, ja meillekin kerrotaan, miten asiat on hoidettu.

Muurari on palannut metsältä, ja leivinuunin teko on jo puolessa välissä. Olen luullut hallitsevani ajankäyttöäni, mutta kun sain määräyksen lähteä ostamaan tuhka- ja nuohousluukkuja ja muurausholkkeja, unohdin hetkessä koko päivän ajankäyttösuunnitelmani. Samalla huomasin, että ammattiaseman tuoma auktoriteetti on oiva johtamisväline.

Näin se käy

Kuvien laatu ei ole kummoinen, mutta onneksi samasta suunnasta otetuista kuvista sai kyhättyä pienen videonpätkän rakennustyömaan edistymisestä. Tosin kuvakulma on sisääntulopuolelta, kun talo taas varsinaisesti avautuu rantaan päin.

Työmaamietteitä

Rakentamisen voimaannuttava vaikutus yllätti. Vaikka oma työpanos on jäänyt suunnittelun ja yleisen mukanaolon asteelle, talon ilmestyminen niityn laitaan vaikutti. Työmaan rauhoituttua iltaisin olen usein kierrellyt tonttia, tutkinut rakennusta eri suunnista, hahmotellut mielessäni valmista taloa. Sisällä olen eniten jännittänyt miten maisema näyttäytyy ikkunoista, kiivennyt keskeneräiseen yläkertaan lankkujen päälle taiteilemaan ja kurkistelemaan mitä sieltä näkee.

Tähän mennessä kaikki on mennyt jotakuinkin suunnitellusti. Kun tapahtuu jotain suunnittelematonta, niin se on sitten sitä kaikille. Niinkuin toissäöinen kylänmiehen autoajelu pihalle levitettyjen kattopeltien päällä, tukevassa humalassa. Että pitikin sattua, matkan varrella olisi ollut monta muutakin tienhaaraa harhaanajettavaksi. Kukapa on päässyt tutustumaan uusiin naapureihin näin omaperäisellä tavalla?

Savolaisen verkostoyhteiskunnan toimintatavat ovat helpottaneet työmaan edistymistä. Eri työporukat tuntevat toisensa ja sovittavat aikatauluja keskenään, samalla tieto vaihtuu suoraan ammattimiesten välillä. Jokaisesta ruuvinnaulaajasta on auliisti jaettu taustatietoja, ja itsekin on oppinut antamaan riittävät koordinaatit sosiaalista suunnistamista varten. Yleensä riittää, että kerron olevani veljieni sisko.

Tahti työmaalla on ollut leppoisa, kahvitauot on pidetty täysimääräisesti ja kuulumisten vaihtoon on ollut aikaa. Haulikko takakontissa liikkuva muurari ilmoitti hormin teon jälkeen lähtevänsä kahdeksi viikoksi metsälle, ja jatkavansa töitä muiden töiden ohessa syksyn kuluessa. Onneksi meillä ei ole kiirettä.