maanantai 20. lokakuuta 2008

Piileviä tarpeita

Välillä pitää käydä shoppailemassa, jotta tietäisi mitä taloudesta puuttuu. Erityisen hyvin piilevät tarpeensa saa selville Lidlin vaihtuvan valikoiman koreja penkoessa. Aikoinaan rippijuhlissa tapahtui kömmähdys siirtäessämme isoa täytekakkua vadille, se katkesi keskeltä kahtia. Seuraavan kerran Lidlissä käydessäni löysin kakunsiirtolevyn, ohuesta taipuisasta metallista valmistetun peltiläpyskän, jonka menee kätevästi veitsen tavoin kakun alle rikkomatta sitä. Nyt minulla on kyseinen kapistus odottamassa seuraavaa kakunsiirtoa.

Viikonloppuna meillä oli kaksi nuorta naista käymässä. He shoppailivat hyödyntäen täysimääräisesti kauppojen aukioloajat. Sunnuntaiaamuna lähdimme Moderna museetin museokauppaan, ja olihan siellä paljon kaikkea kivaa. Lopulta ostin skaalaviivaimen, sehän on aivan välttämätön talonsuunnittelun alkuvaiheessa. Pohjapiirroksissa on harvoin mittoja näkyvissä, mutta usein löytyy joku arvioitavissa oleva seinän pituus, usein keittiöstä minne on sijoiteltu standardikokoisia keittiökalusteita. Jospa tämä skaalaviivain olisi se puuttuva työkalu, jonka avulla suunnitelmat täsmentyvät paperille asti.

Museokaupasta siirryimme Vårbergin kirpputorille. Suuri osa myyjistä oli vähintään puoliammattilaisia, mutta joukossa oli niitäkin, jotka olivat määritelleet, mitä he eivät tarvitse ja päätyneet hankkiutumaan moisesta roinasta eroon. Erityistä määrätietoisuutta osoitti kypsään keski-ikään ehtinyt mies, joka myi kaiken pöydältään viidellä kruunulla. Yritin olla viileä varatessani itselleni kauniin numeroidun Kostan maljakon siksi aikaa kun läksin hakemaan sopivaa rahaa, ei sattunut olemaan vitosia taskussa. Samalta myyjältä ostin vielä näkkileivän teossa tarvittavan ruutukaulimen. Kotona puoliso ihmetteli ostoksiani ja kysyi leivonko minä muka näkkileipää. Aikaisemmin en ole sitä tehnyt, koska minulta on puuttunut "kruskavel", mutta nyt ei mikään estä.

11 kommenttia:

tuulijärvi kirjoitti...

Eläkööt museokaupat ja kirpputorit kauan! Ne ovat tosi tarpeellisia. Eivät vain siksi, että niistä löytää aarteita, vaan myös siksi, että niitä kierrellessä huomaa mitä tarpeetonta on ollut vailla. Minun viimeisin löytöni oli pikkuleipäpursotin, aivan samanlainen kuin isoäidilläni oli. En ymmärrä, kuinka olin tullut toimeen ilman tuota pellistä ja puusta valmistettua pursotinta. Sain sen omakseni kirpputorilta yhdellä eurolla!

Anonyymi kirjoitti...

No nyt mä tiedän, miksen ole ikinä tehnyt näkkileipää; tärkeä väline on puuttunut! :D Mun on, muutes, ihan pakko päästä käymään siellä hallissa, Östermalm? kun mä tulen. :) Ainakin. Nythän sä annat jo osotteen toisensa perään, ei mun päiväni riitä, apua! haha!

-lea kirjoitti...

Tuulijärvi, pursottimesi kuulostaa oikealta isoäidin aarteelta ;) Huomasin sunnuntaina tarvitsevani myös perunapusertimen, mutta löytämäni yksilö vaikutti hankalalta käyttää.

Krisu, tunnustan, en ole käynyt kertaakaan Östermalmhallissa, siellä on varmaan hienot valikoimat hienoistokaupunginosa kun on. Vältän Östermalmia, koska siellä tuntee itsensä aina jotenkin väärin pukeutuneeksi :( Suosittelen yöpymistä Tukholmassa, kun tänne tulet, on täällä niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja paljon kuvattavaa :)

I.O.Rumdum kirjoitti...

Hörötin ääneen tuon näkkärikaulimen kanssa. Voin kuvitella miehesi ilmeen.:)

Itse yritän pysytellä poissa kaupoista, koska talo on ihan liian täynnä tavaraa enkä ole hyvä heittämään tavaroita pois, koska niillä on joko "tunnearvoa", tai ne voi "antaa lahjaksi joskus myöhemmin", tai niitä "voi tarvita jossain vaiheessa".

-lea kirjoitti...

Ruu, :DD

Aika tavaran nauttii, sanoi Hilma-mummonikin, eikä heittänyt mitään ehjää tai korjauskelvollista pois. Tosin hän oli todella taitava myös nauttimaan itse tavaran loppuun asti. Harmi, että joku on heittänyt hänen erilaisista materiaaleista tehdyt yhdistelmäsukkahousut haaskioon...

I.O.Rumdum kirjoitti...

Joo, mulla on suvussa samanlaisia sananparteen uskojia...:) Kammolla ajattelen, että jonain päivänä joudun ehkä penkomaan "jäämistöjä".

Minun isäni tekaisi "kesäsandaalit" leikkaamalla rikkinäisistä kumppareista varret, kantapään takaosan ja varpaiden kohdat veks. Tuuletus kuulemma toimii hyvin.:)

Anonyymi kirjoitti...

Mahdotonta jäädä yöksi töiden takia, se on päivä Tukholmassa meidän porukalla ja takaisin. Minä olen turisti ja aina oikein pukeutuneena, siihen sapuskahalliin haluan tällä kerralla äimistelemään vaikka gummustövlarit jallaassa, hah! Viimeksi vuosi sitten en käynyt, vaikka mieli teki. :)

-lea kirjoitti...

ruu, olemmekohan sukulaisia, siis muutenkin kuin Lucyn kautta ;?

Krisu, sait minutkin kiinnostumaan hallin antimista, ehkä tekeydyn turistiksi, ja lähden katselemaan ;) Näillä sateisilla syysilmoilla käyn välillä lenkillä tuulipuku päällä, ja puolustan mielessäni katukuvasta poikkeavaa asuvalintaani suomalaisuudellani... Hauskaa Tukholman retkeä!

I.O.Rumdum kirjoitti...

WSO, me ollaan luultavasti sukulaisia, koska minäkin olen Kainuusta. Mieleeni tulee varsinkin äidinäitini, joka muistaakseni on sukua Juutas Käkriäiselle!:D

-lea kirjoitti...

Ruu, mielenkiintoista, meillä yksi sukuhaara on sijoittunut Kuhmon ja Paltamon vaiheille, mutta alunperin kotoisin Aunuksesta, tullut silloin 1920-luvun alkupuolella Suomen puolelle hieman kiireisesti eikä sitten osallistunut vapaaehtoiseen paluumuutto-ohjelmaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Paltamon seudulla on ollut paljonkin sukuani. Järkyttävin löytö oli, että isän puoleinen sukuni (isältä vanhimmalle pojalle)on toiminut Kajaanin kaupungin mestaajana... Perintövirka. Uskaltaako tässä alkaa miettiäkään sukupolvitraumoja?:) -ruu

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...