torstai 28. helmikuuta 2013

Matalien portaitten saari


Olen ennenkin täällä blogissa kertonut haaveestamme muuttaa lämpimämpiin maihin. Malta tuntuisi mahdolliselta. Brittivallan jäljiltä siellä osataan englantia ja ajetaan väärällä puolella tietä, kesä on ehkä liiankin kuuma, talvella on kosteaa ja viileää, mutta aurinkoa ja lämmintä huomattavasti enemmän kuin näillä pohjoisilla leveysasteilla. Jos helteitä on muutama kuukausi, ja muina aikoina mittarilukemat painuvat vain  syys- tai toukokuun lukemiin, jääväthän pois puolen vuoden räntä- ja lumisateet, liukkaat ja sohjot.


Viime viikon vietin Maltan pohjoisosassa Melliehassa. Viehättävä paikka, jossa toki turisteja oli, mutta edelleen siellä tunsi olevansa aidossa maltalaisessa kaupungissa. Kaupunkikuvaa hallitsi kirkko, joka lauantai-iltana kokosi puolet kaupunkilaisista messuun. Arvelin kirkkoaktiivisuuden johtuvan Paavin äkillisestä eroilmoituksesta, tosin on katolisella kirkolla  muutenkin vahva asema maltalaisten elämässä. Kirkon alapuolella väki rukoili luolassa ihmeitätekevää Our Lady'a.


Sain vihjeen, että Maltan paras ravintola Les Arches sijaitsee hotellini naapurissa. Toki menin kokeilemaan. Maltalainen ruoka on saanut vaikutteita läheisestä Italiasta, britit ovat tuoneet piiraansa  maan ruokakulttuuriin, mutta jotain omaakin on. Alkuruoaksi tilasin porkkanakeittoa ja sipulipiirakkaa, hyvä yhdistelmä, jota ei ollut peitetty turhilla mausteilla. Paikallinen erikoisuus on kani, jota on tarjolla lähes jokaisessa ravintolassa. Ajattelin että tällaisessa hienossa ravintolassa se voi olla syömisen väärti. Kanin täyttämiseen oli käytetty sen maksaa, seurana oli vihanneksia, juustokohokasta ja friteerattuja sipulirenkaita. Juustokohokas oli auttamattomasti liian suolainen ja sipulin kokonaismäärä alkuruoka huomioon ottaen ylenpalttinen, mutta muuten ruoan esillepano, palvelu ja myös maku olivat ravintolan maineen veroisia ja hinta-laatusuhde käypä. Ravintolan näyttävän viinikellarin tuotteet jätin testaamatta.



Paremman mielen jätti kuitenkin arkisempi illallisravintola Ta'Peter -ravintola samalla kadulla.  Vaikeasti havaittava ovi ei auennut ilman henkilökunnan apua, ja sisällä tervehtivä limenvihreät levyseinät ja Hyacinth Bucket'n  leningistä inspiraationsa saaneet polyesterikukkaverhot. Mutta ruoka oli hyvää, palvelu ystävällistä ja lasku erittäin kohtuullinen. Vitriinistä sai valita päivän tuoreen kalan, joka tarjottiin taidolla kypsennettyjen vihannesten kanssa. Sitruunankuoreen jäädytetty sitruunasorbetti oli raikas päätös aterialle.

Melliehassa kohtasin myös savolaisia longtimer'eita, yhdeksäksi viikoksi Kuopion talvea paenneita eläkeläisiä, jotka jo tosin olivat palaamassa kotiin hiihtelemään Kallaveden jäälle. Malta on helppo, turvallinen ja suhteellisen edullinenkin pitkäaikaismatkaajalle. Saaren rannat ja rinteet houkuttelevat pitkille kävelylenkeille. Korkeuseroja on tasoitettu askeleenkorkuisilla portailla, joita pitkin kiipeää ja laskeutuu vain sopivasti itseään rasittaen. Miinuspuolena saarella elämisessä on mainittava huoneiden kosteus ja kylmyys talvella, sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Lämpimiä ulkoilu- ja yövaatteita tarvitaan. Matkayhteydet Maltalle eivät Suomesta ole aivan yksinkertaisia, mutta täältä Tukholman eteläpuolelta on helppo järjestää itsensä Skavstaan, josta Ryanair vie edullisesti alle neljässä tunnissa määränpäähän.  Lentoja ei ole joka päivä, siksi minunkin piti yhden tunnin vuoksi retkeillä kokonainen viikko Maltalla. Menisin milloin vaan uudestaan.

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...