Draaman ainekset

Valokuvatorstaissa haasteena on draama. Tarjoan vastaukseksi viime kesänä Gotlannissa kohtaamiani maailmanhistorian merkkimiehiä, draama syntyy siitä, että joukkoon on eksynyt yksi nainen.

Helmikuu

Valokuvatorstain teema oli "Helmikuu on helmi". Kuva on otettu punakylkisen laivan kannelta Katajanokan rannassa viime perjantai-iltana.

Ensin ajattelin, että jätän tämän haasteen väliin, jo pelkkä helmikuussa otettujen kuvien selaaminen sai mielen harmaaksi. Innostuin tosin selvittelemään kuinka monta jäätä tarkoittavaa sanaa on suomen kielessä. Tarkkaa vastausta en löytänyt, joku arvioi niitä olevan satakunta. Mutta sitten löysin itselleni aivan uutta tietoa helmenpyynnistä Lapissa. Löytyihän se helmi.

Moni

Valokuvatorstain haastesana on simppelisti moni. Vastaan haasteeseen tällä kuvalla, jonka käyttöä jonkin muun teeman yhteydessä on vaikea kuvitella. Tämä näkyy paremmin suureksi klikattuna, tosin en ole vieläkään oppinut pienentämään kuvia sopivan kokoisiksi.

Lämpö

Valokuvatorstaissa on teemana lämpö. Sitä oli vielä tallella noissa setsuurilimpuissa illalla kuvatessani.

Silta

Valokuvatorstain kuvahaaste käsitteli aihetta silta nykyaikaan, teemaa lähestyttiin Elviksen ottaman kuvan kautta. Kerrankin noudatan tehtävänantoa orjallisesti, kuva-arkistostani löytyi silta.

Melkein kesämyrsky

Valokuvatorstain 100. haaste on jo keväällä esitetty kesämyrskyhaaste. Nämä pilvet olivat vaikuttavat, mutta myrsky ei hyökännyt päälle, vaan vain uhkasi, ja jätti meidät ihailemaan auringonlaskua ja lintuja Warfsholmenin pensionaatin rantamaisemiin Gotlannissa.

Ihoa esillä

Pehmeä lasku blogin pariin pitkän tauon jälkeen tapahtuu osallistumalla valokuvatorstaihin. Viikon haastesanana on iho.

Jalkapallo ihmisoikeutena

Valokuvatorstain haasteen aiheena ovat tänään ihmisoikeudet. Lasten oikeuksien julistuksessa sanotaan muun muassa:

Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

Kannattaa klikata kuva suureksi

Perhealbumista

Valokuvatorstai kannusti taas vapaasti assosioimaan Henri Toulouse-Lautrecin maalauksen inspiroimana. Tämä nyt on kovin vapaata, mutta kun kerran käskettiin.

Aatteen palo

Olen jo ehtinyt pari kertaa blogata olympialaisista ja boikotista, ja jatkan edelleen valokuvatorstain merkeissä. Erityistä aatteen paloa edustaa mielestäni tuo vähän väsynyt kyykyssä mieltään osoittava nuori mies. Aatteellisuus tulee lähemmäs kuvaa klikkaamalla.

Nauru, toivo ja rakkaus

Valokuvatorstaissa etsitään rappion estetiikkaa. Vaikka talous on rappiolla, rappaus on rapistunut ja värit ovat valuneet, estetiikkaa ei ole unohdettu. Kuva on Ashevillestä, missä hippiaate elää edelleen

Heijastuksia

Tässä heijastuvat Buckinghamin palatsin kuulumiset maailmalle. Valokuvatorstain aiheena oli tänään heijastuksia.

Teatteriin vai luistelemaan?

Valinnan vaikeus oli viime viikon valokuvatorstain aiheena. Kumpi olisi kivempaa?

Historiaa

Valokuvatorstaissa kysytään, miten sinä kuvaat historiaa, ja muistutetaan, että myös yksilöllä on historia. Viime kesän kuvista löytyivät nämä palaset vuonna 1917 rakennetusta Saimaata seilanneesta höyrylaivasta, joka nyt vei turisteja ihailemaan Helsinkiä mereltä. Koska höyrylaivat ovat suvun ja kotiseudun historiaa, myös tekniikan historiaa, piti ihan laskeutua konehuoneeseen tutkimaan tarkemmin. Historia tarkoittaa paitsi yhteisön menneisyyden vaiheita, myös menneiden tapahtumien kuvausta tai tutkimusta, historiatiedettä ja sen tuloksia (Wikipedia).

Voimasanoja

Valokuvatorstai yllyttää bloggaajia voimannäyttöön. Tämä teksti ei ole voimakasta, mutta kirjoitetussa sanassa on voimaa.

Mustaa huumoria

Valokuvatorstaissa haetaan humoristisia kuvia. Toivottavasti tämä tienvarsimainos on vitsiksi tarkoitettu.

Tenkkapoo

Valokuvatorstai innoitti miettimään aihetta tenkkapoo, ja tämän kuvan kohdalla tuli juuri se, jos miettii uimaan menoa.

Tässä kuvassa joen vesi, jonka näkeminen usein houkuttelee nauttimaan sen raikkaasta kosketuksesta ja herättää kehonmuistista miellyttäviä tuntemuksia, pysäyttää uintimatkan jo ennen laiturille astumista. Kylmää, upottavaa vettä, riite veden pinnalla raapisi ihoa, antaa olla tällä kertaa, vaikka tyyni pakkasilma muuten tukisi harrastusta.

Avantouinti on kuulunut ainakin muutaman kerran talvessa lajeihimme viimeisten kuuden vuoden aikana. Ensimmäisenä syksynä ja talvena kävimme joka aamu pienellä pulahduksella, ja kieltämättä virtaa riitti. Muistan kirjoittaneeni pari kohtuuttomalta tuntunutta raporttiakin pelkästään avantouinnin antamalla nosteella. Kun joki jäätyi, mies rakensi kannellisen avannon laiturin päähän. Muutaman viikon kuluttua tuli sitten tammikuun lämpöaalto, jäät sulivat ja virta vei avantomme mennessään. Seuraavana vuonna avanto köytettiin laiturin päähän.

En usko talviuinnin muihin kuin terveys- kuin mielenterveysvaikutuksiin. Kipuihin karaiseva harrastus ei auttanut yhtään, enemmänkin pahensi, vaikka muutaman tunnin ajan shokkihoidon jälkeen elimistö nautti niin paljon henkiinjäännistään, ettei mikään kolotus tuntunut missään. Endorfiinien eritys humahtaa käyntiin, kun vain saa itsensä veteen asti. Ensimmäisillä talviuintikerroilla tapahtunut hengensalpautumisilmiö tuntuu hävinneen pysyvästi, vaikka pitkien taukojen jälkeen olisi luullut, että totuttelu pitää alkaa alusta uudelleen. Hyvä olo alkaa sitten, kun on päässyt vedestä pois.

Koukkuun emme jääneet. Kun vesi näyttää kylmältä, puhumattakaan jos tuulee niin, että vesi jäätyy hileiksi iholla heti avannosta noustua, mihin tarvitaan jo kunnon pakkasta, talviuintia voi siirtää vaikka vuodella eteenpäin. Mutta kun on tyyntä, muutama aste pakkasta, sauna lämmin, kuu ja tähdet paikallaan taivaalla, niin onhan se ihanaa. Jouluaattona on usein ollut juuri oikeat olosuhteet.

Nolo tilanne

Valokuvatorstaissa on taas uusi tehtävä, kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä. Viime kesän Lapin matkalla osuimme poron kanssa kohdakkain, ja kuinka ollakaan, se ei pysähtynyt poseeratakseen, vaan eräästä muusta syystä. Tosiaankaan ei ollut aikaisemmin tarkoitus laittaa tätä kuvaa blogiin.

Saastumatonta

Tämä kuva olkoon jatkoa edelliselle ympäristöaiheiselle postaukselle ja vastaus valokuvatorstain haasteeseen, joka tällä viikolla on saaste. Kun ilma on saastunutta ja jätteiden käsittely mitä sattuu jos sitäkään, niin jostain täytyy saada edes puhdasta vettä. Kuva on otettu tien varrelta Pohjois-Intiasta matkalla Aggrasta Keoladeoon.

Arjen harmaa aamu

Valokuvatorstain aiheena arki, tämä on arkiaamu. Olisi ollut paljon peittelemättömiä arjen jälkiä täällä kotonakin, osallistun niillä otoksilla vaikka sitten, kun aiheena on kaaos ja kamera suostuu luovuttamaan ne kuvat.