Asioiden kaksi puolta

Edellisen kerran kirjoitin USAn vaaleista tähän blogiin vuonna 2008. Olisin jo silloin äänestänyt Hillarya, mutta jätin tyhmyyksissäni käyttämättä ainutkertaisen tilaisuuteni saada edes esivaaleissa ääneni kuuluville tässä maailman tärkeimmässä vaalissa.

Eräs skitsofrenisimmistä vaalikeskusteluista, joita olen katsonut, esitettiin viime viikolla Suomen televisiossa. Sen nähtyäni uskon, että kaikki on mahdollista. Kollektiivisesti harhainen maailmamme splittaa, eli jakaa monimutkaiset asiat kahtia, on vain oikea ja väärä, pelastus ja tuho.

Splittaamisen ja polarisoinnin lisäksi keskustelua leimaa tosiasioiden vääristely. Mielipiteitä perustellaan todellisuudella, jota on ensin muokattu tukemaan omaa kantaa.

Media on osoittautunut onnettoman huonoksi perkaamaan faktoja. On löydetty helppo tapa luoda jännitettä, haetaan kaikki eri todellisuuskäsitykset saman pöydän äärelle, ja aletaan kilpalaulanta siitä, kuka on oikeassa. Jokainen on oikeassa, koska jokainen perustaa mielipiteensä eri faktoihin. Reaaliaikainen faktantarkastus ei toimi, keskustelussa otetaan kantaa vain mielipiteeseen, ei niihin faktoihin tai valheisiin, joihin mielipide perustuu.

Faktojen vääristelyä tapahtuu paljon Suomi-Ruotsi-akselilla, ja toisaalla Venäjällä kerrotaan omia versioita Suomen ja läntisen maailman asioista. Jos asioita ei muunneltaisi ja väritettäisi, monelle omalla agendalla olevalle asialle ei löytyisi perusteluja.

Hankalinta on asioiden monimutkaisuus. Haluaisin kuulla keskusteluja, joissa ihmiset olisivat samaa mieltä ongelmasta ja sen syystä ja hakisivat yhdessä ratkaisuja toisiaan tukien. On vaarallista peräänkuuluttaa yhtä totuutta, mutta vähintään yhtä vaarallista on väittää, että asioissa on aina useampi kuin yksi totuus.

Ikävin jälkimaku keskustelussa jäikin siitä, ettei kukaan kyseenalaistanut esitettyjä faktoja. Kaikkein loogisimmat perustelut syntyvät, kun ensin on muuttanut todellisuuden aukottomaksi oman ajattelun puoltajaksi. Kun kaikki ovat keskittyneitä esittelemään omaa mielipidettään, keskustelukumppanin harhat jäävät ilmaan. Tarpeeksi monta kertaa toistettuina niistä tulee varjotodellisuus, josta ei päästä ulos, kun koko maailmankäsitys perustuu niiden varaan.

Kuningaskunnan kaksi todellisuutta

Tänä vuonna Ruotsi saa paljon tilaa Suomen mediassa kuninkaallisten häiden ansiosta. Suurkirkko suljettiin tänään, jotta melkein puolentoistamiljoonan euron remontti saadaan tehtyä häitä varten. Kuningasperheen viime vuoden kuulumisia katsellessa en vieläkään vakuuttunut kuninkaallisten kustannus-hyötysuhteen edullisuudesta, mutta voihan heidän tekemisiään paremman ajanvietteen puutteessa seurata. Tämän vuoden puolella kuningasparin uskotaan antavan viennille vetoapua. Saab havittelee Jas Gripen -tilausta Brasiliasta, ja maaliskuussa on edessä hyvää enteilevä valtiovierailu.

Jos Saabin puolustusteollisuus vielä elättelee toiveita tilauksista, autoteollisuuden viimeiset kuulumiset eivät avaa näköaloja. Toivottavasti Suomen televisiossa nähdään Ruotsista häiden lisäksi hieno dokumentti Kraschen. Se kuvaa kolmen tunnin ajan ihmisiä, joiden elämän tukijalkana on ollut työpaikka autojen valmistuksessa, myynnissä tai huollossa. Pikkuhiljaa tietoisuuteen tunkeutuu uhka työpaikan menetyksestä, mikä monelle toteutuu samalla kun uutisissa esitellään pelastajaehdokkaita toinen toisensa jälkeen. Huikea dokumentti ajasta ja sen kokemisesta, kuinka talouskriisi ravistelee autoteollisuuspaikkakuntia, ja miten ihmiset yrittävät tarttua hädissään kaikkiin oljenkorsiin.

Suomessa sama tarina on kerrottu metsäteollisuudessa, työpaikkoja on hävinnyt lopullisesti eikä vanhaan ole enää paluuta. Onko parempi odottaa, että tulee joku pelastaja ja toiminta jatkuu ennallaan, vai lähteä aikailematta hakemaan korvaavia työpaikkoja uusilta aloilta? Ruotsin autoteollisuuden alasajossa yhtä tehtaalla työskentelevää kohti työnsä menettää kaksi työntekijää palveluissa ja alihankkijoilla. Korvaavien työpaikkojen löytyminen yhden toimialan varassa elävällä paikkakunnalla on pitkän etsimisen takana. Ehkä ruotsalaisten kohtalotovereiden tien näkeminen liukuhihnan äärestä työnhakukonsultin asiakkaaksi antaisi arvokasta vertaistukea monelle suomalaiselle.

Ruotsin ja Suomen taloustilannetta vertaillaan, ja moni hyvä uutinen Ruotsista on ylittänyt uutiskynnyksen. Ruotsin talouden menestyksestä on kiitetty omaa valuuttaa, joka mahdollistaa itsenäisen rahapolitiikan. Täällä on nyt yli 400 000 työtöntä, työttömyysprosentti on 8,3. Suomessa työttömyysaste lähenee jo yhdeksää prosenttia. Kun koko euroalueen työttömyys on 10 prosentissa, Ruotsin voi arvella hieman hyötyneen omasta valuutasta talouskriisissä, mutta rakenteellisiin ongelmiin siitä ei ole ollut apua. Autoteollisuuspaikkakuntien ahdinko on syvä, vaikka Tukholmaa kiillotetaankin kuninkaallisten häiden edellä.

Vapunvieton äärilaidat

Gotlannin rannikkoa vappuna 2006

Nyt on jo kolmas vappu Ruotsinmaalla, ja edelleen Valborgmässoaftonin viettäminen on yhtä vieraantuntuista kuin tuon vappuaattoa tarkoittavan sanan kirjoitusasu, ääntämisestä puhumattakaan. Ensin suunnittelin, että lähtisimme katsomaan vapunviettoa Råliksessa, siis läheisessä Rålambshovsparkenissa (taas piti kuukkeloida kirjoitusasu, vaikka sen enempää simaa kuin mitään muitakaan vappujuomia ei ollut tarjolla). Televisio näytti kuitenkin riittävän valaisevan pätkän ylioppilaiden vapunvietosta Uppsalassa, ja vappukiintiö tuli täytetyksi. Hirveää, törkeää, rumaa riehumista, oksentelua, hoipertelua jo iltapäivällä.

Ihastuttavan palan ruotsalaista vapunviettoa tarjosi SVT 1. Vappukokko poltettiin Ulvö:n saarella Höga kustenilla. Vaikka mieskuorolaulu tuntui hieman aneemiselta, Z. Topeliuksen tekstin tulkinta sai mielen runolliseksi ja kevään riemun tarttumaan. Ohjelmassa seurattiin Ulvön kahden lapsiasukkaan, niiden ainoiden, koulumatkaa yhteysaluksella maailmanperintömaisemassa. Lapset kertoivat nauttivansa aallokossa matkustamisesta, mutta eivät sen sijaan pitäneet hapansilakasta, joka on niiltä seuduila kotoisin. Ångermanlandin perinteeseen pohjautuva kansanmusiikki oli tarttuvan iloista, nuoret naislaulajat kirkkaine äänineen viehättäviä.

Höga kustenin korkealle kalliolle kokoontuneet vapunviettäjät tuntuivat olevan kaukana kavalasta maailmasta, jonka todellisuutta paljastettiin säälimättömästi seuraavassa ohjelmassa. Aiheena oli lasten juopottelu. Tutkivaa journalismia harjoittava Uppdrag granskning näytti juuri samalla tavalla kuin Olet sitä mitä syöt -ohjelmassa, minkä määrän olutta ja viinaa lapset saivat hankittua muutamassa tunnissa trokareilta, joita näytti löytyvän helposti. Erityisen valaiseva oli pätkä selviämisasemalta, jonne tiedottomia nuoria raahattiin oksentelemaan lattialla oleville patjoille. Lääkäri ja monta sairaanhoitajaa täystyöllistettyinä mittaamassa verenpainetta ja pulssia, vahtimassa, etteivät lapset tukehdu oksennukseensa, auttamassa teini-ikäisiä euroopanomistajia vessanpytylle.

Ohjelmien välinen kontrasti oli raju. Mielelläänhän me esittelemme kulttuuristamme kaunista kesäiltaa, veneitä ja rantamökkejä, kansantanssia, kuorolaulua ja viulunsoittoa. Mutta on olemassa myös se toinen puoli, jota pidetään yhtä itsestään selvänä kuin kuorolaulua vappuna, jota sitten ei niin esitellä, enemmänkin pehmennellään, ettei tämä nyt niin kauheaa ole miltä näyttää. Niin, ei se kuorolaulukaan ole yhtä yleistä miltä näyttää.