Enää jäi vain tuo liljojen välistä kurottuva kärhö kukkimaan, kun lähdimme perjantaina kohti Tukholmaa. Kesä oli lyhyt. Monta asiaa jäi tekemättä, vaikka aikaa piti olla tuhlattavaksi asti.Muutto vei paljon aikaa, mutta sujui tavallista rennommin, koska tavaroiden pakkaamisen ja purkamisen välillä oli parin viikon tauko. Uudessa kodissa aikaa kuluu jo pelkkään ikkunasta ulos katsomiseen, kun seuraa vilkasta vesiliikennettä ja maiseman muuttumista valon ja sään vaihdellessa. Äsken katsoin pihalla kuinka Gröna Lund juhli 125 vuoden merkkipäivää huikealla ilotulituksella, aamukahvilla hieraisimme silmiämme kun väylää pitkin lipui kaksi grillikotaa laiturin päällä.
Muuttoakin suurempi muutos on ollut jääminen kahden miehen kanssa. Ensin vietettiin uusperheen elämää, ja nyt sitten eletään ensimmäistä kertaa vain me kaksi. Tosin nyt viikonloppuna nuorimmainen oli käymässä täällä Tukholmassa, mutta hän ilmoitti jo ennakkoon, ettei hänellä sitten ole aikaa olla äidin kanssa, pitää nähdä kavereita. Hän häipyikin sitten omille teilleen pian laivan saavuttua satamaan, ja palasi takaisin pakkaamaan pestyjä pyykkejään sopivasti tunti ennen laivan lähtöä.
Eilen saimme vihdoin nettiyhteyden tänne uuteen asuntoon. Onneksi vasta nyt, sillä tavaroiden paikalleen laittaminen hidastui huomattavasti yhteyden auettua.
