Gotlannin rannikkoa vappuna 2006Ihastuttavan palan ruotsalaista vapunviettoa tarjosi SVT 1. Vappukokko poltettiin Ulvö:n saarella Höga kustenilla. Vaikka mieskuorolaulu tuntui hieman aneemiselta, Z. Topeliuksen tekstin tulkinta sai mielen runolliseksi ja kevään riemun tarttumaan. Ohjelmassa seurattiin Ulvön kahden lapsiasukkaan, niiden ainoiden, koulumatkaa yhteysaluksella maailmanperintömaisemassa. Lapset kertoivat nauttivansa aallokossa matkustamisesta, mutta eivät sen sijaan pitäneet hapansilakasta, joka on niiltä seuduila kotoisin. Ångermanlandin perinteeseen pohjautuva kansanmusiikki oli tarttuvan iloista, nuoret naislaulajat kirkkaine äänineen viehättäviä.
Höga kustenin korkealle kalliolle kokoontuneet vapunviettäjät tuntuivat olevan kaukana kavalasta maailmasta, jonka todellisuutta paljastettiin säälimättömästi seuraavassa ohjelmassa. Aiheena oli lasten juopottelu. Tutkivaa journalismia harjoittava Uppdrag granskning näytti juuri samalla tavalla kuin Olet sitä mitä syöt -ohjelmassa, minkä määrän olutta ja viinaa lapset saivat hankittua muutamassa tunnissa trokareilta, joita näytti löytyvän helposti. Erityisen valaiseva oli pätkä selviämisasemalta, jonne tiedottomia nuoria raahattiin oksentelemaan lattialla oleville patjoille. Lääkäri ja monta sairaanhoitajaa täystyöllistettyinä mittaamassa verenpainetta ja pulssia, vahtimassa, etteivät lapset tukehdu oksennukseensa, auttamassa teini-ikäisiä euroopanomistajia vessanpytylle.
Ohjelmien välinen kontrasti oli raju. Mielelläänhän me esittelemme kulttuuristamme kaunista kesäiltaa, veneitä ja rantamökkejä, kansantanssia, kuorolaulua ja viulunsoittoa. Mutta on olemassa myös se toinen puoli, jota pidetään yhtä itsestään selvänä kuin kuorolaulua vappuna, jota sitten ei niin esitellä, enemmänkin pehmennellään, ettei tämä nyt niin kauheaa ole miltä näyttää. Niin, ei se kuorolaulukaan ole yhtä yleistä miltä näyttää.
2 kommenttia:
Kuvailet osuvasti vapunvieton monia puolia pohjolassa. Taas tänä vuonna olen ihmetellyt, miksi vappu jättää minut ihan kylmäksi. En ole osannut osallistua sen riehakkaaseen ilonpitoon enkä löytänyt sille mitään merkitystä, vaikka nuorempana tietysti kuljin porukan mukana. Hilpeät ja seuralliset vanhempani suhtautuvat vappuun samalla tavalla, menimme aina vappuna mökille. Ihan ilman sen kummempaa moraalista paheksuntaa vappu näyttää antavan monille syyn juoda keskellä viikkoa kaksi päivää peräkkäin.
Lapsena sentään ilmapallot ja serpentiinit tuottivat iloa, opiskeluaikana vappu oli vappu, mutta siinä oli jo sellaista pakkojuhlimisen makua. Onko tuon vapun kanssa käynyt vähän niin, että muu aatteellisuus on kadonnut, juominen jäänyt?
Vappu on ehdottoman hyvä päivä haravoimiseen mökillä. Lapsena nautin peltojen kulottamisesta, jota myös vapun aikaan harrastettiin.
Lähetä kommentti