Joskus lomalukemisen valinta onnistuu. Oikeassa ympäristössä luetun kirjan tunnelmat vahvistuvat. Kerran luin tiettömän taipaleen takana Lapissa sakean lumisateen keskellä Andrej Makinen kirjaa, jossa lumimyrsky hautasi kylän lumeen niin että talosta piti kaivaa tunneli ulos. Lukuelämyksen jälkeen avattuani mökin oven hämmästyin, etten ollutkaan lumen saartamana. Gambiassa luin nigerialaisen nuoren naisen Chimamanda Ngozi Adichen Biafran sodasta kertovaa kirjaa Half of the Yellow Sun. Vaikka Nigeriaan on pitkä matka Gambiasta, afrikkalaiset ihmiset ympärillä ja elämisen tyyli antoivat mielikuvitukselle kuvitteluapua.Biafran sodan aikaiset kuvat nälkiintyneistä lapsista jäivät muistiin pysyvästi, mutta mistä asiassa oli kyse, sitä ei kansakoulun alaluokkalainen pystynyt hahmottamaan. Adichen palkitussa kirjassa tiivistetään tyyliin "Sota, jonka vuoksi vanhemmat käskivät lapsiaan syömään lautaset tyhjiksi", siinähän sen konfliktin perimmäinen opetus silloin meille oli.
Kirjan nimi "Keltainen auringonpuolikas" viittaa Biafran itsenäisyysliikkeen tunnukseen, ja tapahtumat kuvaavat 1960 kulkua, biafralaista älymystöä, heidän palvelijaansa 'houseboy' ta, josta lopulta tulee lapsisotilas, sotasankari ja -rikollinen, ja englantilaista kirjailijaa, joka kuvailee tapahtumia maailmalle. Kirjan keskushenkilö on Olanna, Lagosista yliopistokaupunki Nsukkaan Biafraan professorimiehensä kanssa muuttanut lukenut nainen, joka suhteittensa ja varallisuutensa ansiosta pärjää paremmin mutta on kuitenkin yhtä lailla sodan uhri kuin muut.
Vuosikymmenen edetessä hyvä elämä luisuu sodaksi, näläksi, pakolaisuudeksi, lopulta kootaan yhteen ketkä ovat kuolleet, ketkä selvinneet ja miten. Ruoka vähenee, sitä jonotetaan avustusjärjestöiltä ja ostetaan mustasta pörssistä. Kirjassa tapahtumien karuus tulee esille pieninä paloina. Ei monisanaista maalailua, vaan kaiken arkisen lomassa esitettyjä epäilyjä naapurin koiran kohtalosta, kun se katosi ja nyt ne syövät lihaa. Kuinka matkalla kotiin lapset käristivät rottaa nuotiolla, ja kuinka herkullisia paahdetut heinäsirkat ovat. Mieleen tuli, onkohan kukaan kirjoittanut biafralaista keittokirjaa, mitä laitetaan, kun ruokaa ei ole?
Vaikka kirja kuvaa ihmisiä sodan keskellä, jännite kirjaan syntyy paljolti henkilöiden välisistä suhteista. Taitavalla ihmissuhteiden kuvauksella iso joukko ihmisiä on saatu kiinnitettyä kirjan tapahtumiin. Vaikka päähenkilöt kuvataan aivan läheltä, syntyy kuva kokonaisesta kansakunnasta sodan jaloissa. Kirjailija itse puhuu takasivun lisäteksteissä emotionaalisen totuuden merkityksestä kirjoittamisessa. Kirjassa ei selitetä, ei syytetä eikä anneta anteeksi, ainoastaan selviydytään niin hyvin kuin voidaan.
ps. Omakohtaista näkemystä Biafran sodasta löytyy Hanhensulan blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti