Stailausta ja tuunailua

Maanantaina saimme vieraaksemme kiinteistövälittäjän, ruotsalaisittain meklarin. Katsastimme yhdessä asunnon ja suunnittelimme myyntiaikataulua. Pohdimme myös, kuinka paljon asuntoa pitää stailata myyntiä varten.

Täällä asunnonmyynti-ilmoitusten kuvat ovat kuin sisustuslehtien sivuilta. Lähes kaikki myytävät asunnot stailataan, eli asukkaiden omista kalusteista, matoista, tauluista ja kukista kelpuutetaan vain ne parhaat, muut viedään varastoon ja tilalle tuodaan asuntoon paremmin sopivia. Kun ahtaasta keittiöstä vie kuuden henken jykevän ruokapöydän pois ja korvaa sen kevyellä neljän hengen pöydällä, tila näyttää suuremmalta. Kaikki valokuvat, henkilökohtaiset tarvikkeet ja vaatteet viedään pois näkyvistä, että asunnon katsoja voi kuvitella itsensä asumaan samaan taloon.

Olin odottanut, että meklari ehdottaa täydellista saneerausta meillekin. Ilmeisesti suurimmat ylilyönnit asuntostailauksen alalla on jo tehty, meklari kyllä tarjosi konsultointia ja heidän käyttämänsä stailausfirman palveluja, mutta ei pitänyt niitä mitenkään välttämättöminä. Hän halusi asunnon näyttävän siltä, että joku asuu siellä. Varmaan ahkerasti asuntoa etsivät ovat huomanneet, kuinka stailausfirmojen samat miniatyyrihuonekalut ja tekokukat kiertävät asunnosta toiseen, ja osaavat nähdä kulissien läpi.

Muuten asuntokaupassa ei tunnu olevan suurempia eroja Suomeen nähden. Tosin kauppahinta maksetaan vasta sitten, kun asumisoikeuden omistaja on hyväksytty asumisoikeusyhdistyksen jäseneksi eikä asumisoikeuden siirtyessä ostajalle. Kiinteistövälittäjä hankkii tiedot asumisoikeusyhdistyksestä, mikä on aikamoinen paperinippu, mutta onneksi tämä on erinomaisen hyvin hoidettu talo nykyisin.

Tulee vielä usein ikävä tätä asuntoa. Etenkään yhtä hyvää pyykkitupaa kuin tässä talossa en usko ikinä enää saavani käyttää. Onneksi näitä nautinnollisia pyykkipäiviä on vielä monta jäljellä. Oikeastaan hauskaa kohennella paikkoja näin kevään kuluessa, etenkin jos tuo marraskuisen hyinen takatalvi väistyisi mahdollisimman pian ja tarkenisi ryhtyä parvekkeen laittoon.

ps. Asuntokaupasta unohtui se eriskummallisuus Suomeen nähden, että asunnolle määrätään lähtöhinta, ja lopullinen hinta sijoittuu jonnekin sen yläpuolelle. Tukholmassa asunnon todellinen hinta on ollut keskimäärin 30 % lähtöhintaa korkeampi, ja kiinteistönvälittäjiä on moitittu siitä, että ne asettavat erehdyttävän alhaisia houkutteluhintoja. Hinta määräytyy tarjousten perusteella, joita otetaan vastaan useilta ostajaehdokkailta samanaikaisesti huutokaupan tapaan. Tämä ihan tiedoksi, jos joku googlettaa tänne hakiessaan tietoa asunnonostosta Ruotsissa.