perjantai 11. huhtikuuta 2008

Boikotoida vaiko eikö?

Puhtaita urheilu-uutisia kuulee aina vain harvemmin. Tulosruutua katsoessaan saa odottaa joskus melkein ohjelman loppuun asti ennen kuin ensimmäiset tulokset tulevat, urheiluareenoiden sijasta näytetään käräjäsaleja. Dopingia, sopupelejä, rikoksia niin paljon, että alkaa ihmetellä miksi ei ole aikoinaan suuntautunut urheilu-oikeuteen. Töitä riittäisi.

Eilen illalla seurasin kolmea keskustelua aiheesta pitäisikö Pekingin olympialaisia boikotoida. Vaikka kannatankin ihmisoikeuksien noudattamista, en usko, että Tiibet vapautuu olympiasoihdun sammuttamisella. Päinvastoin, Kiina tiukentaa otteitaan ja saa lisää kielteistä huomiota maailmalta, avajaiset surkastuvat, suurvalta ja sen miljardipäinen kansa tulee nöyryytetyksi, ja ketä siitä syytetään? Niitä vapaan Tiibetin puolesta toimineita, joista useimmat ovat tehneet järjestelmällistä työtä asian eteen vuosikymmeniä ja pyrkineet rauhanomaisesti osoittamaan mieltään.

Ulkomailla asuvilla aktivisteilla ei ole paljoa menetettävää, mutta maan sisällä ote tiukentuu. Vai voisiko Kiina kansainvälisen painostuksen alla tarjota jotain tiibetiläisille ilman että se menettää kasvonsa ja joutuu uusien samanlaisten kampanjojen kohteeksi? Seuraava alue Tiibetin jälkeen on Xinjiang, uiguurien asuttama läntinen provinssi. Yrityselämässä olisi paljon korjattavaa, vaaralliset työolot, lapsityövoiman käyttö, ammattiyhdistystoiminnan rajoittaminen.

Ruotsin pääministeri on nyt Kiinan matkalla. Hänen odotetaan ottavan maan ihmisoikeustilanteen esille ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi. Neuvojia riittää, pitäisi mainita nimeltä mielipidevankeja, uhata olympialaisten avajaisten boikotoimisella, mutta kauppasuhteita pitäisi samanaikaisesti edistää ja saada Kiina mukaan torjumaan ilmastonmuutosta. Kun Persson aikoinaan edellisellä Ruotsin pääministerin Kiinan vierailulla ehdotti ihmisoikeuksista keskustelemista, isännät olivat heti valmiita - nousemaan päivällispöydästä.

Eilen illalla joku ehdotti, että miksei boikotoida niitä yrityksiä, jotka maksavat mielettömät summat näkymisestä olympialaisissa. Ei juoda Coca colaa, ei treenata kolmeraitaisissa asuissa eikä käytetä Visaa. Jos jotain boikottia toivoisi, niin sitä että kaikki poliitikot, sekä kiinalaiset että muunmaalaiset, boikotoisivat kisoja. Annettaisiin urheilijoiden ja kisajärjestäjien ottaa politiikalta vapaaksi jäävä näkyvyys, jos vaikka päästäisiin lähemmäs olympia-aatetta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tää on niin hyvä että voisit lähettää sen jollekin lehdelle. ILY

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...