Viime viikkoina kaapelitelevision signaali on ollut välillä pitkiä aikoja kateissa. Olemme löytäneet videoiden katselun ilon. Tosin dvd-soittimen kaukosäädin on ollut myös kateissa, joten olemme joutuneet lukemaan sekä englannin-, ruotsin että tanskankielistä tekstitystä. Ensimmäinen elokuva oli Äideistä parhain tanskankielisellä tekstillä. Hyvin meni eikä itkettänyt ollenkaan niin paljon kuin etukäteen uumoilin. Sitten katsottiin Johny Cashin elämästä kertova Walk the Line englanniksi tekstitettynä. Että olikin hyvä puhekielen oppitunti, tekstitys tarkensi sanomiset ja osoitti, miten upeasta käsikirjoituksesta on kyse. Taas muutama asia aukeni, vaikka katsoin elokuvan jo kolmannen kerran.Lauantai-iltana heti Walk the Linen jälkeen katsoimme vielä toisen laulajaelämänkerran, Edith Piafin tien Pariisin pahamaineisilta kujilta viimeiseen esitykseen Olympia-teatterin lavalla. Tällä kertaa oli kyseessä ranskankielinen elokuva, tekstitys oli tanskaksi. Ei auennut, vaan toisin kuin Johny Cash elokuva, jossa jokainen kohtaus kuljettaa mukanaan elokuvan suuria teemoja, Piafin elämä jäi sarjaksi irrallisia välähdyksiä ja tuntemattomia ihmisiä. Ainoastaan musiikki vei elokuvaa eteenpäin, minkä ansiosta kaikki juutuimme sitä katsomaan. Kovin huonosta kuvasta ei voi olla kyse, koska repliikkien ymmärtäminen jäi kovin vähäiseksi. Vaikka jotenkuten olisi arvannut mitä tanskankielinen teksti on ruotsiksi, sitä ei enää ehtinyt kääntää mielessään suomeksi.
Eilen illalla oli vuorossa Million Dollar Baby, tekstitys ruotsiksi. Ihan ymmärrettävää tekstiä, en vain kestänyt katsoa nyrkkeilykohtauksia, ja jätin elokuvan kesken. Perheen miesväki piti näkemästään. Tämän illan video oli Johny Cashin konsertti. Sen jälkeen on pitänyt käydä vielä katsomassa Hurt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti