perjantai 25. syyskuuta 2009

Demokratian patologiaa


Olen seurannut vaalirahakohua, mutta siitä kirjoittaminen on tuntunut turhalta alkujärkytyksen jälkeen. Politiikkaa seuranneelle uutta asiassa oli vain KMS ja sen kohtuuttoman suuret tukisummat tietyille ehdokkaille. Ymmärsin mihin tiettyjen henkilöiden valta perustuu, mistä tietyt mitäänsanomattomat, aatteettomat jeeshenkilöt saavat vaaleissa läpi pääsemiseen tarvittavan taloudellisen tuen.

AY-liikkeen, erilaisten säätiöiden ja kukkaisrahastojen ja muiden puolueita lähellä olevien organisaatioiden osuus vaalirahoituksesta on ollut maan tapa, kuten monet ovat vahvistaneet. Viime aikojen paljastukset eivät ole vaatineet muuta tutkivaa journalismia kuin kirjoittaa se, mitä myös toimittajat ovat aina tienneet. Nova Groupin konkurssi ja sitä edeltänyt antelias rahanjakokäytäntö ovat taas olleet kuin taivaanlahja lehtitaloille ja muille taivastelijoille. Seminaarilippujen suhteen en osaisi edellyttää, että poliitikon tukiyhdistys vaatisi ensin täydellisen tilintarkastuksen lippuja ostavassa firmassa tai kieltäytyisi myymästä, jos firmasta osallistuu seminaariin useampi kuin liikevaihtoon nähden on kohtuullista.

Oppositiota vaivaa sama tauti, mihin se ehdottaa lääkkeeksi pääministerin eroa. Itse asiaa ei haluta hoitaa, vaan varmistaa oma asema. Terveempää olisi ollut vaatia uusien vaalien toimittamista. Mutta eihän se käy. Ei ole rahaa. Äänestäjät eivät vaivautuisi äänestämään. Oma valta-asema vaarantuisi. Kauhuskenaariona välkkyy nouseminen hallitusvastuuseen ennen kuin oman puolueen arkistot on saatu esittelykelpoiseen kuntoon.

Politiikka on täynnä riippuvuussuhteita. Et voi olla mitään mieltä asiasta ennen ääntenlaskentaa, kuinka moni äänestäjä hylkää minut, jos sanon näin. Saavutetun aseman menettäminen on kasvojen menetys, ei merkki toisen poliittisen mielipiteen menestyksestä. Koko elämänsä politiikalle antaneilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä vallassa siihen asti kunnes puolue palkitsee.

Vallassa pysymisestä on tullut politiikassa itsetarkoitus. Asioiden hallitseminen ja hoitaminen on jäänyt sivuseikaksi, kompetenssia on enemmän taiteiluun vallanharjalla kuin asioiden hoitamiseen. Luulisi, että nykyisen misseistä, urheilijoista ja muista julkkiksista koostuvan eduskunnan saisi kasaan vähemmälläkin rahalla. Monet heistä ovat saaneet poliittisen mandaattinsa, kun jotkut toiset ovat halunneet varmistaa asemansa heidän julkisuusarvollaan saatavalla äänimäärällä. Haiskahtaa hyväksikäytöltä.

Olen saanut jo äidinmaidosta immuniteetin politiikkaa kohtaan. Luojan kiitos. Poliitikon tyttärenä olisin hyvinkin voinut opiskelijapolitiikan kautta ajautua puolueen haltuun. Aikani puoluetta palveltuani, illat kokouksissa ja viikonloput seminaareissa politiikalle uhrattuani, seistyäni kevättalven viimassa torilla hernekeittoa kertakäyttölautasille annostellen olisin tässä iässä jo lähestymässä asemaa, jossa ponnisteluni aatteen eteen tulisi palkita. Edessä siintäisi aika virassa, jossa oman toimen ohella järjestelisin palveluksia puolueelle, ottaisin vastaan kutsuja oopperajuhlille ja hiihtelisin sidosryhmien kanssa Lapin hohtavilla hangilla huhtikuussa.

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...