perjantai 9. toukokuuta 2008

Blogikäräjöintiä

- No et ole ajatellut mennä tuomaripsykologian kurssille? Kysäisin Helsingin junassa istuvalta juristikaverilta, silloiselta käräjätuomarilta, joka oli tulossa todistajapsykologian kurssilta. Kurssilla oli osoitettu, miten helposti tuomari menee lankaan. Vaikka tunnistettavien rivissä ei ollut etsittyä henkilöä, yli puolet ryhmästä oli löytänyt sen näköisen ihmisen. Kun kokee olevansa pakotettu löytämään etsimänsä, muisti tekee tepposia ja näkee sellaistakin, mitä ei oikeasti näy.

Eilen kohua herättänyt tuomio, jossa haulikolla 15-vuotiaan mopopojan tappanut ja 17-vuotiasta vakavasti haavoittanut perheenisä vapautettiin kaikista syyytteistä, oli laajasti esillä myös tämän päivän DN:ssä. Tuomari valotti eri puolia päätöksestään, myös oikeudenkäynnin kulusta ja oikeuden harkinnasta esitettiin tietoja.
- Mukana on ollut niin paljon tunteita, myös meille tuomioistuimessa. Olen tavannut lautamiehet joka päivä ennen istunnon alkua ja käynyt läpi, mitä kysymyksiä on tärkeä seurata . Muuten teen sitä harvoin. Ja päivän istunnon jälkeen olemme tavanneet jälleen antaaksemme tunteiden laskeutua ja palataksemme takaisin juridiikkaan.

En ole koskaan ennen kuullut vastaavaa puhetta tuomarilta. Tuomarin työhön liittyvä objektiivisuuden vaade, ajatus puhtaasti juridisesta harkinnasta on ollut ihanne, johon on uskottu. Jos jossain jutussa on tarvittu tunteiden laskeutumista, että voidaan palata takaisin juridiikkaan, niin mitä sitten tapahtuu kaikissa niissä tunteita herättävissä jutuissa, joissa näin ei tehdä? Entä mikä tunne jää vallalle, kun tunteet ovat laskeutuneet? Tunteeton tila vai se sallittu tunne?

Oikeussalissa tarvitsee asiaosaamisen lisäksi tunneosaamista. Tuomariksi ryhtyvää ei siihen valmenneta, itse sain sentään yhden neuvon hovioikeuden presidentiltä tuomarinvalani jälkeen.
- Olet menossa istumaan käräjiä kotipaikkakunnallesi. Katso ettet sitten vaadi naapureiltasi ja tuttaviltasi enemmän kuin täysin vierailta ihmisiltä, tuollaiseen tilanteeseen liittyy yliobjektiivisuuden vaara.
Kun muutama vuosi sitten auskultointikavereiden kanssa istuimme tutussa käräjäsalissa ja kerroin saamastani ohjauksesta, hiljaisuuden jälkeen tuli vakavia kommentteja.
- Ei me saatu mitään neuvoja.
- Hyvä neuvo, noin ylipäätänsä muutenkin.
En tiedä olisinko ilman tuota neuvoa uskaltanut hylätä muutaman syytteen, joissa tuttu nimismies syytti ja tutut ihmiset olivat syytettyinä, näyttöä ei vain löytynyt.

Asianajajan pitää myös osata havaita tunneprosesseja. On juttuja, joissa ei vain saa laskea tunteita valloilleen, tuomioistuimen jäseniä ei saa järkyttää, asiakas ei saa romahtaa. Erityisesti jos on jutussa vahvoilla, ei kannata ottaa riskejä, vaan ajaa juttu varovasti loppuun saakka.
Kokeneelta asianajajalta löytyy aina salkusta nenäliinapaketti. Vaikuttaa siltä, kuin Rödebyn jutussa syyttäjä olisi arvioinut olevansa vahvemmilla kuin oikeasti on. Hän ei ole varmistellut esittämällä vaihtoehtoisia syytteitä, vaan vienyt juttua eteenpäin pelkällä murhasyytteellä. Ehkä hän on myös ajanut syytettä niin vahvasti, että vastareaktio on jäänyt vallalle.

Tuomarin lausunto, että mukana on ollut paljon tunteita, julkisuuteen annettuna, ei kuulosta hyvältä. Tuomioistuimella on säiliötehtävä, eivätkä sen sisäiset prosessit saisi vuotaa ulos, vaan ainoastaan perusteltu päätös. Siellä ammatikseen töitä tekevien pitäisi pystyä hallitsemaan tunneprosesseja ja pitämään ne tuomioistuimen sisäisenä asiana. Päivän lehtijutun perusteella herää epäilys, että vaikka oikeussalissa on tiukasti hallittu muodollisia järjestelyjä, missä järjestyksessä salista tullaan sisään ja ulos ja mitä milloinkin sanotaan ja tehdään, tunteet ovat velloneet.

Itse asiasta en pysty tietenkään sanomaan, oliko päätös oikea vai väärä. Erikoinen se joka tapauksessa oli, ja tuomioistuimen toiminnastaan ulospäin antamaa kuvaa pitääkin kritisoida, jos siinä havaitsee ongelmia. Tuomioistuimen työ kuuluu niihin aloihin, joissa ei riitä, että se on ammattitaitoista ja laadukasta. Sen täytyy myös näyttää siltä.

10 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Mielenkiintoista asiaa aiheesta ja alasta, joista en mitään tiedä.

-lea kirjoitti...

Tämä bloginpito on juuri siitä hauskaa, että voi välillä irrotella vaikka oman vanhan työnsä tiimoilta, kun sopiva ärsyke sattuu kohdalle, uskollisten lukijoiden mielenkiinnon kohteista huolimatta. Mukava, jos jaksoit lukea, toivotaan kuitenkin ettet tee tällä tiedolla mitään :)

I.O.Rumdum kirjoitti...

Liekö Ruotsi nyt edelläkävijä tällaisessa tunnepuolen huomioon ottavassa päätöksenteossa...

-lea kirjoitti...

Täällä osataan keittää tunnesoppa melkein asiasta kuin asiasta, ja tottahan se on, että tunnepuoli pitäisi ottaa huomioon tuomioistuintyössä. Suoraan sanoen kauhistuttaa, että juristit alkavat spontaanisti operoimaan tunnepuolen käsitteillä. Mutta näyttää tosiaan siltä, että juna on jo liikkeellä...

Anonyymi kirjoitti...

Joo, se tunnepuoli on aina olemassa joka tapauksessa, halusipa sitä tai ei, mutta tunteiden käsittelemiseen pitäisi löytyä järkevät keinot. Kuka sen sanoo mitkä tunteet ovat niitä "oikeita" tunteita ja mikä olisi paras tapa suhtautua tilanteeseen? Ehkä oikeusistuimissa pitäisi olla aina saatavilla tunneammattilaisten raati esim. psykologeja ja muita ammattilaisia (valittu sattumanvaraisesti ympäri maata samoin kuin lautamiehet), joka voisi antaa neuvoja kuinka suhtautua kyseisiin tapauksiin, avata näkökulmia tunteiden käsittelyn osalta... Ehkä tällaista sattumanvaraista asiantuntija-apua käytettäisiin vain henkisesti visaisimmissa tapauksissa. -mrs morbidi

Anonyymi kirjoitti...

PO. Sattumanvarsaisesti valittua asantuntija-apua.:) -mrs m

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole totta!
En kyllä tee enää korjauksen korjauksen korjausta! Grrr:) -mrs m

-lea kirjoitti...

Asia ymmärretty :)

Lautamiehet ennen olivat kai näitä maalaisjärjen tarjoajia, kun elettiin maalaiselämää. Tässä maailmanajassa ei enää maalaisjärjellä pärjää, jutut ovat monimutkaistuneet, media vaikuttaa mielikuviin ja -piteisiin, eikä se lautamiesjärki ennenkään niin takuuvarmaan tulosta tarjonnut. Herkissä tapauksissa saattoi levitä lynkkausmieliala tai muuten konseptit seota. Ehkä kuitenkin kannattaisiin sitä, että tietty tunnekoulutus sisällytettäisiin tuomarikoulutukseen, kun monet alalla toimivat kehittyvät noissa jutuissa ilman koulutustakin.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Jep, jep, itse asiassa joka allal pitäisi olla tunnepuoleln koulutusta, varsinkin lääkäreille, tuomareille ja poliiseille ym jotka päättävät ihmisten elämästä.:) (En tiennyt mikä jury on suomeksi niin kirjoitin "lautamiehet"..:)

-lea kirjoitti...

Kuulin ensimmäisen kerran sanan ammatillisuus vasta kun olin hoitanut jo jonkin aikaa ihmisten asioita. Esim. sen käsitteen avaaminen jo ensimmäisessä harjoittelupaikassa tekisi monelle ammattiryhmälle hyvää.

Jury on edelleen lautamiehet, vaikka niitä mies-titteleitä yritetäänkin sukupuolineutraloida. Itse en ole millään tavalla kärsinyt lakimiehenä olemisesta,enemmänkin siitä, jos minua on kutsuttu lakinaiseksi :/

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...