
Parin viikon ajan piti olla koko ajan hakemassa jotain viritelmää kaupasta. Ostimme lamppuja, kukkia ja kukkaruukkuja, yhden maton, seinäkoukkuja, verhotangon, peilin kylpyhuoneeseen, maalia. Paljon päivittäisestä käytöstä sivussa ollutta tavaraa pääsi esille, toisaalta taas lähes kaikki päivittäin esillä olevat tavarat raivattiin pois näkyvistä. Vanhoja kankaita ompelin tyynynpäällisiksi ja virittelin vaaleita sängynpeittoja piristämään.
Vaikka olikin hauska nähdä yhteistyömme tulos, en kannata sisustamista sisustamisen vuoksi. Kieltäydyimme hankkimasta lyhtyjä parvekkeelle, seiniin kiinnitettäviä lämpökynttiläalustoja tai tuomasta kotiimme mitään muutakaan roinaa, mitä ei kestä katsoa kuin valokuvista. Yhteen huoneeseen hankimme nyt kerralla maton, taulut ja yöpöydän Ikeasta, pirteän näköinen siitä tuli, mutta kuinka kauan sitä jaksaa katsoa?
2 kommenttia:
Aika huvittavaa on, että kaikki tavalliset tavarat on pantava pois ja tuotava illuusiotavarat esille.
Mutta niinhän se on, että asunnonkatselussa ärsyttävät juuri ne tavalliset arkielämän valinnat, värit, kuvat ja esineet, jotka poikkeavat omasta mausta. Itse menen ainakin siihen lankaan, hylkään paikan ulkonäön perusteella. Neutraalien esineiden läpi näkee asunnon paremmin.
Hei Katriina, niinpä, kaikki valokuvat, jääkaappimagneetit, kummalliset matkamuistot ovat nyt laatikoissa. Asuntonäytöillä olemme huomanneet, että turhan hienot kuvat aiheuttavat pettymyksiä. Kun ei omista laajakuvasilmiä eikä katsele salaman valossa yhdestä kohtaa, illuusiot karisevat, silti pitäisi osata nähdä asunnon hyvät puolet, jos aikoo vielä asua jossain.
Lähetä kommentti