Sisäinen sisustajani on nyt heräämässä henkiin ja niin on aikakin. Tiistaina on asunnon valokuvaus, ja sitä ennen pitää vielä saada viherkasveja ikkunoille, parveke kukoistamaan, sisääntulo kutsuvaksi ja kaikki tilat vaikuttamaan mahdollisimman avarilta ja valoisilta. Lisäksi pitää ommella tyynynpäällisiä ja istuintyynyjä puusohvalle ulko-oven viereen.Alkuun asunnon ehostaminen myyntiä varten tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Viritellä nyt lämpökynttilöitä kylpyhuoneen kaappien tilalle, ja sitten ihmetellä missä kaikki purkit ja purnukat pidetään. Aivan kuin ihmiset eivät osaisi nähdä pikkukikkojen läpi. Onneksi ystävät ja Finnair ovat tienneet toisin kuin me itse, että elämässä tarvitaan aaltoja ja lämpökynttiläalustoja. Huomasimme omistavamme kymmenkunta tuikkulyhtyä tai sellaiseksi sopivaa, kaikki vielä niin tyylikkäitä, että stylistimme ilahtuisi. Hän osoitti selkeästi pettymystään, kun meillä oli näkyvillä kaikenlaisia eksoottisia matkamuistoja eikä laisinkaan Marimekkoa ja Iittalaa. Inventaarion jälkeen huomasimme omistavamme Aalto-kokoelman, vaasista pannunaluseen esineitä, joista tunnistaa muotokielen.
Monta kassillista vaatteita ja kenkiä ja monet käyttämättömät tavarat ovat lähteneet kierrätykseen. Alkuun pääseminen oli vaikeaa, mutta kun otin ajattelun lähtökohdaksi sen mitä jää eikä sen mitä heitetään pois, kaaos siirtyi ulko-oven luo ja sitä mukaa pusseissa ja laatikoissa välivarastoon tai loppusijoituspaikkaan. Legot ja Aku-Ankat pakattiin mökille varastoon meneviin tavaroihin siinä toivossa, että joskus vielä asumme mummolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti