Väylän varrella näkee monenlaista veneöykkäröintiä. Soutuveneellä väylän ylittäminen on kuin lähtisi kävellen moottoritien yli. Väylä pitää ensinnäkin ajaa keppejä koskettaen. Pahaksi onneksemme viime vuosisadan alkupuolella poistetun laivalaiturin jäljiltä meillä on aika lähellä rantaa vihreä viitta. Viime kesänä olin soutamassa rantaan, kun täyttä vauhtia päästelevä muskelivene halusi päästä halaamaan viittaa. Toisella puolella venettäni olisi ollut puoli kilometriä ainakin kaksikymmentä metriä syvää vettä venhonsa ajella, mutta piti päästä siitä viiden metrin kolosta soutuveneeni ja viitan välistä. Enpä olisi uskonut että satatuhatta euroa maksavassa veneessä ei ohjaus toimi. Oli väistettävä soutuveneellä niin lujaa kuin tällainen viisikymppinen nivelreumaa sairastava nainen pääsee.
Vesiskootterit ovat myös huonosti ohjautuvia. Niin luulin, kunnes parinkymmenen metrin päässä suoraan soutuvenettäni lähestyvä skootterihemmo kuitenkin päätti viime hetkellä olla paloittelematta minua ja venettäni, ja koukkasi veneen perää hipoen ohitseni.
Täällä Saimaalla kuvitellaan, että ihmiset, jotka lähtevät veneilemään, ymmärtäisivät jotain veneellä liikkumisesta, kuten sen, että soutuveneellä pääsee hitaammin kuin moottoriveneellä tai vesiskootterilla. Odotan, että joku sivistysjärjestö EU-tuella pistäisi pystyyn veneilijöiden sivistämiskampanjan. Selkeitä tauluja, mitä ne kummalliset aallonkuvat ja numerot siellä kanavanvarressa tarkoittavat. Ohjeita muutamalla kielellä, vaikka suomeksi, englanniksi ja venäjäksi, miten otat muut vesillä liikkuja huomioon. Edelleen haluan uskoa, että ihmiset eivät ole ilkeitä vaan tietämättömiä.
