Luokkaretkeltä Tallinnasta palasi tyytyväinen porukka. Sitä ennen retken valmistelu takkuili pitkin matkaa. Pari viikkoa ennen matkalle lähtöä matkavaraus oli peruutettu, opettajat ilmoittivat, etteivät lähde mukaan ja vanhemmista löytyi vain kolme vapaaehtoista. Lopulta kuitenkin matkat saatiin edullisesti juuri sinne minne haluttiin, eli Tallinnaan, ja nuoret saivat vielä taivuteltua yhden isän lisää valvojiksi.Kunpa Tallinksilja saisi myyntinsä toimimaan, sillä tuote on ainakin kunnossa. Matkasimme uudehkoilla Romantica ja Victoria I-laivoilla ja asuimme uutuuttaan kiiltelevässä TallinkSpa-hotellissa. Laivoilla palvelu oli ystävällistä, ruoka hyvää, hytit siistejä ja karaoke ensiluokkaista - eikä vähiten ryhmämme ansiosta.
Buffet-ruokailu ei tosin ollut kovin sujuvaa. Kolmekymmentä ihmistä seisoo jonossa katsomassa, kun kolme ihmistä seisoo kukin metrin päässä toisistaan tiskin ääressä miettimässä ottaisiko silakoita tomaattikastikkeessa vai sinappikastikkeessa, eikä kukaan uskalla ohittaa. Kukaan ei myöskään uskalla lähteä täysin tyhjälle salaatti-leikkelelinjalle, koska silakat ovat järjestyksessä niitä ennen. Jälkiruokapöydän ympärillä ihmiset tönöttävät lautaset jo ääriään myöten täynnä, kukaan ei ota mitään, vaan odottaa pääsyä sille toiselle puolelle, jossa odotetaan pääsyä tälle puolelle. Tosin vastaavaa ongelmaa ei ollut enää paluumatkalla, laiva ei myöskään ollut täyteen lastattu ruotsalaiseläkeläisillä.
Hotellin kylpyläosasto oli mahtava. Altaat olivat monipuolisilla vesihierontapaikoilla varustettuja, toisesta pääsi myös ulos uimaan. Aika kului rattoisasti myös kahdeksan saunan löylyissä ja höyryissä, elämäni ensimmäisen kerran onnistuin nyt pääsemään hamamiin. Hoito-osaston käsittelyjä tekisi mieli mennä kokemaan lisää, niin taitavaa ja asiantuntevaa nyt saatu palvelu oli. Henkilökunnalta löytyi myös joustavuutta ja ripeyttä. Kun sisäänkirjoittautuessamme varmuuden vuoksi pyysimme, ettei huoneissamme olisi käytössä minibaareja, siivoojat olivat jo latomassa pulloja pois ulottuviltamme huoneeseen mennessämme. Nuoret näyttivät nauttivan myös kylpyläelämästä ja tekivät sen muita asiakkaita häiritsemättä.
Parasta kaikessa oli nuorten yhteishenki. Harvoin olen todistanut niin paljon iloa ja ystävyyttä kuin tuon matkan aikana. Oltiin sitten kävelemässä vanhan kaupungin kujilla, pelaamassa korttia hotellin lattialla tai karaoken tiiviissä tunnelmissa. Koettakaa kuvitella, 16-vuotiaat tytöt kvartettina hurmaamassa yleisöä vahvalla "It's raining men" -tulkinnalla, tai samanikäiset pojat tunnelmoimassa reggaen tahtiin "No, woman, no cry".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti