Ajan kulun ääreen pysähtyminen houkuttelee ajattelemaan vaihtoehtoisia menneisyyksiä. Jälkiviisaudeksi sitä myös moititaan, mutta jälkityhmyys se vasta vaarallista on. Jos kerran merkittäviä tulevaisuudentutkimuksen saavutuksia saadaan aikaan kuvittelemalla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mitä pahaa vaihtoehtoisten menneisyyksien maalailussa on? Tuskallista moinen pohdinta kyllä saattaa olla, jos huomaa, että entä jos olisimme pysähtyneet miettimään ennen tuota pistettä, nähneet tilanteen ja vaihtaneet kurssia, niin kaikkea tätä ei olisi tapahtunut.
Silloin herää herkästi kysymys, mitä nyt voisimme tehdä toisin, jos ymmärtäisimme. Minkä korjausliikkeen tekeminen on vielä mahdollista? Muutama viikko sitten luin entisen kotipaikan päivälehden yleisönosastosta kirjoituksen, jossa kokenut työterveyslääkäri kertoi, että lääkärien ajankäyttö perustuu vuosikymmenten takaiseen käytäntöön, josta ei ole vain osattu luopua, vaikka perustetta siihen ei enää ole. Suoraan kirjoittajaa lainaten: "Terveydenhoitoinstituutio pyrkii vaikeuttamaan hoitoon pääsyä hoitamalla vain yhden ongelman kerrallaan. Tämä johtaa tehottomuuteen." Kuntoutuslaitoksessa kuulin toisen version: "Yksi hoitaa peukaloa ja yksi pikkusormea, kukaan ei hoida niitä kolmea välissä olevaa sormea".
Nyt suomalaiseen terveydenhoitoon odotetaan käännettä Soteuudistuksen tuomana. Jos terveydenhoito ei ala järjestämään resurssejaan uudestaan ja käyttämään niitä asiakkaan kannalta järkevämmällä tavalla, edelleen asiakkaita kutsutaan kaksi tuntia myöhässä kymmenen minuutin vastaanotolle, jolta he poistuvat yhtä neuvottomina kuin sinne saapuessa. Uuden ajan saadakseen pitää soittaa kahdeksan ja yhdeksän välillä aamulla, niin monena aamuna, että onnistuu lopulta ohittamaan muut jonossa olijat. Aivan kuin sairaat ihmiset olisivat virkeimmillään juuri kahdeksan ja yhdeksän välisenä aikana aamulla. Ystävän lukioikäinen lapsi on ollut kuumeessa viikon, röyskyttänyt repivää yskää ja ainut apu, jota terveydenhoitojärjestelmä tarjoaa, on neuvo juoda kuumaa mehua. Lääkäriaikoja ei ole.
Ruotsissa on terveydenhoitoa onnistuttu pitämään kunnossa, vaikka jatkuva resurssien vahtimien on täälläkin välttämätöntä. Keskustelu voiton tuottamisesta terveyden- ja vanhustenhoidossa pitää kaikkia toimijoita hereillä. Silti asiakkaalla on edelleen valta valita palveluntuottajansa. Uusia hyvin toimivia terveydenhuollon yksiköitä perustetaan, mukana on yksityisten lisäksi myös kolmannen sektorin toimijoita. Oman kokemukseni mukaan yleislääkärinajan saa huomiseksi, jos tänään on jo täyttä.
Ps. Blogiystäväni Helga on ansiokkaasti ihmetellyt, miksi terveydenhoidon asiakasta ei saisi kutsua potilaaksi. Ehdotan vastaukseksi sitä, että ollakseen potilas ihmisen pitäisi kai olla sairas. Entä jos terveydenhoito alkaisia tilastoida asiakaskäynnit ja potilaskäynnit erikseen, mikä mahtaisi olla jakauma?
4 kommenttia:
Ehtoota. Tein 12-tuntisen työpäivän nk. matkalaukkutohtorina eli konsultanttina eräässä suomalaisessa keskussairaalassa. Nyt olen hotellissa odottamassa huomista päivää, joka tulee olemaan samanlainen.
Koska toimin erikoissairaanhoidossa, tahtoo sanoa: ravintoketjun yläpäässä (jossa tohtorilta edellytetään pitkälle vietyä erikoistumista ts. 12 vuoden erikoistumista) niin siellä pitäisi järjen mukaan olla vain potilaita. Ei asiakkaita. Joku potilas silti aina yrittää pyrkiä potiluuden lisäksi asiakkuuteen: hoitelisitko nämäkin taudit samalla... Ei siihen pysty. Ei veny aikaresurssi, eikä ole enää kaikesta know how:takaan. Vaan yksi on varma: on potilaan etu, että on olemassa joku, joka hallitsee sen erikoisalan asiat, jossa hänellä on sairautta. Nykyään ei enää varmaan oikein missään "kunnanlääkärivalmiuksilla" selviä. Niin valtavaa vauhtia jokainen tautiryhmä kiitää kehityskulkuaan. JA: Asiakas on aina oikeassa - hän on lukenut nettinsä: "Niin mutta ku Paula Heinonenkin sanoi näin...ja amerikassakin tehdään noin...niin mä haluun kans näin!" Asiakaspotilas on markkinavoimien pyörityksessä ja pää sekaisin kuin tuulettimenkorjaajalla. Health shopping. Siinä muuttuu lääkäri potilaan rooliin ja potilaasta tulee itseoppinut lääkäri, toiselta nimeltään asiakas.
t. Helga
Helga, uskomattomat ovat energiavarastosi, kun tuollaisia päiviä vetelet ja jaksat vielä osallistua blogistanin mietintöihin illan päätteeksi.
Erikoisosaajia tarvitaan ja yleisosaajat ne ovat välttämättömiä myös. Mutta näitä terveitä ihmisiä sairaaksi tekeviä kaikenmaailman solutason hivenainemittaajia on liikaa. Kun oikeitakin terveysongelmia ihmisillä on ihan riittävästi. Jaksamista!
Luin tämän vasta nyt. Kiitos tsemppaamisesta! Tein tällä viikolla samanlaisen hukin ja tekisi mieli ottaa esimerkki parista asiakkaasta, joilla juttu rönsysi niin, että se henkilö, joka tuli näiden jälkeen kiehui raivosta aikataulun petettyä. Ja ketä katsoi murhaavasti ja ketä moitti? Aivan oikein: minua.
Heipparallaa, olen siihen jo tottunut, että eteenpäin vaan!
t Helga
Minulle on aina ollut täysi mysteeri, että jotkut pystyvät hoitamaan asiansa niillä aikatauluilla. Omassa työssäni meni puoli tuntia pelkkään päivääsanomiseen ja hyvästelyyn. No, ehkä ihan pienen asian sai siinä välissä hoidettua, kun oli tehokas ;) Hyvää ystävänpäivää!
Lähetä kommentti