keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Lainan kanssa retkellä

Lainan suurempi lajitoveri
Kaikkia ennakkoluulojani karavaanarimatkustamista kohtaan uhmaten keksin kesän lopuksi, että vuokrataan matkailuauto ja tehdään Pohjois-Suomen kierros siinä sivussa, kun mies käy kokoustamassa Raahessa. Mieheni tarttui syöttiin, vuokrasi kärryn Savonia Caravanilta Varkaudesta, ja niin eräänä sunnuntai-iltana ilmestyi Laina pihaamme.

Laina oli juuri tehtaalta tullut, vain yhtä seuruetta ennen meitä kuljettanut. Varustus oli lähes täydellinen, kotoa pakkasimme mukaan muoviämpärin, kattilan ja paperilautasia, kaikki käteviä. Matkan varrella täydensimme varustusta juustohöylällä, jota ilman ei voi elää kokonaista viikkoa. Muuten kaikki löytyi, kahvinkeitin ja mikroaaltouunikin.

Sisäkengät olisi tarvittu, mutta me käytimme yksiä kenkiä, joita emme laskeneet kynnysmattoa pitemmälle. Muuten liikuimme sukkasillamme niillä kahdella neliöllä, jota jalkatilaa jäi. Lainan sänky oli napakka ja houkuttava, ja loppuviikosta auton istuimiinkin oli jo tottunut. Jos selkää alkoi pakottamaan, niin aina saattoi pysähtyä oikaisemaan ruotoaan auton takaosaan.

Lainassa oli tietysti kunnon kylpyhuone, suihku, vessa ja lavuaari, joita kaikkia pystyi vaivatta käyttämään. Majoitumme yhdeksi yöksi puskapaikalle havaitaksemme, että turvallisempaa ja helpompaa on etsiä leirintäalue. Karavaanialueiden palvelut yllättivät iloisesti siisteillä saunoilla ja pesutiloilla, samoin kuin vessojen tyhjennyspaikoilla ja muulla karavaanari-infralla.

Auton lämmitys oli kaksitoiminen, jos sähköä ei ollut saatavilla, kaasulämmitys humahti päälle ja alkoi puhaltamaan lämpöä syksyn viileydessä. Emme aivan päässeet selville, miten lämmityksen tulisi toimia, välillä ei sähkö mielestämme toiminut, alkuun kaasun saaminen päälle oli ongelmallista. Tosin ei tarvittu muuta kuin asentajan läsnäolo, kun kaikki toimi taas. Muuten Laina ei oikutellut, vaan säyseästi ja päättäväisesti kääntyi mutkissa, veti ylämäessä ja lasketteli alamäessä tasaista vauhtia.

Tavaroiden sijoittelu ja kaappien sulkeminen matkan ajaksi pitäisi tietysti olla itsestään selvyys, mutta usein retkemme aikana kuuntelimme Laina takapään äänimaailmaa pienellä jännityksellä. Kops tarkoitti lukitsemisen unohtumista, useimmiten äännen lähteenä oli roskiskaappi, Jos jotain voisi ehdottaa, niin lukitsemismekanismia, joka sulkee aina kerralla kaapin, ettei tarvitse nuppeja tarkistella.

Suureksi matkamme mysteeriksi jäi yläkaapin hyllyn putoaminen, jonka ei olisi pitänyt olla mahdollista. Se romahti tasaisessa vauhdissa tasaisella tiellä, emmekä tunnusta, että kaappi olisi jäänyt auki. Ehkä kuitenkin olimme jotenkin kaapin auki ollessa onnistuneet irrottamaan hyllyn etureunan kannattimiltaan. Lähtiessämme Lainan varusteisiin kuului neljä lasia, palatessamme kaksi. Jätimme sentään juustohöylän korvaukseksi.

Parasta Lainassa oli mukana kulkeva oma keittiö, ruokarajoitteisina saimme keitellä varmasti gluteenittomat aamupuuromme ja oman suun mukaiset kahvit.  Se ei suinkaan estänyt meitä käyttämästä matkan varren palveluja, toki suosikkiherkkuja olivat matkan varrelta ostetut paikalliset ruoat, Juustoportin juustot ja lakkahillo.

4 kommenttia:

Ruusureppu kirjoitti...

..ja jatkoa seuraa koskapa mainitsit matkalla ostetut paikalliset herkut?

-lea kirjoitti...

Ehkä niistä ei ihan kokonaista tarinaa saa, tässä yhteenveto: Juustoportin vuohen viinitarhuri oli parasta juustoa. Vähälihaiseen ruokavalioon siirryttyämme ostimme Kylmäseltä vain hillaa, kylmäsavuporot jäivät kylmäaltaaseen vaikka vähän houkuttivat. Ämmän leivän rukiinen leipä on edelleen huippua! Paikalliseksi herkuksi luettaneen myös itse tehdyt kaalikääryleet ja oma puolukkahillo, jotka laitettiin lähtiessä auton jääkaappiin. Huoltoasemaruoka Kontiomäen Öljymäellä ja Rosson pizza maistuivat erinomaisilta viikon matkailuautoaeväiden syönnin jälkeen.

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

No turkanen, hieno homma! Taisitte ajella Pudasjärvelle ja piipahtaa Kainuussa. Siellä niitä selkosia riittää Puolangalla, Hyrynsalmella ja Kuhmon suunnalla, muun muassa. Ihania maisemia olette saaneet katsella!
Päättelen myös, ettei Laina puskenut ylämäkeä ihan Lappiin saakka ja applodeeraan sillekin. Ei siksi, että vastustaisin Lappia vaan siksi, että hienoja paikkoja on muuallakin, etenkin Kainuussa ja Koillismaalla ja Sallasta ylöspäin, mitä lie koilliskairaa se alueena on - Koillis-Lappia. (Eikä moni levinkävijä todellisuudessa ole Lappia nähnytkään, toisin kuin Levi-helvetin perusteella luulee.)

Olen joskus ajatellut tuota matka-autoa, jonka saisi hyväksi tukikohdaksi vaikka kajakkiretkeilyyn. Mutta juuri tuo yöpymispaikkojen valinta on ollut yksi suuri kysymysmerkki. P-paikoilla kusipuskien vieressä yön viettäminen ei ole tuntunut houkuttelevalta, eikä tosiaan ole turvallistakaan, kun kaikenlaista sakkia liikkuu tien päällä. Rekkamiehillä lie autoissaan joku turvasysteemi? Lähetän suojelusenkelin heidän hyttejään vartioimaan.

Iloista ja puolukkarikasta syksyä,
Helga

-lea kirjoitti...

Juuri näin,käänsimme Lainan pian Oulun jälkeen kohti itää ja köröttelimme sitten vaaramaisemien kautta kotiin vastapainoksi menomatkan lakeuksille. Kainuusta on tulossa lisää tekstiäkin, ja tuossa kuvassa on tosiaan Iijoen silta Pudasjärvellä. Kyllä Kainuu on komeaa!

Eihän se matkailuauto ole turvaton, kun menee johonkin tiettyyn paikkaan pois valtateiden varsilta. Tunsimme olomme varsin turvallisiksi muualla paitsi kolmen sadan metrin päässä valtatieltä jäljistä päätellen melko yleisellä yöpymispaikalla. Juuri sellainen puskapaikka, joka on kaikkien tiedossa. Mutta sukulaisten pihassa ja muutenkin yksilöllisesti valitulla paikalla on hyvä yöpyä. Voisin kuvitella hyvin käteväksi kajakkimatkaajalle, suosittelen matkailuauton vuokraamista!

Samoin, iloa lokakuuhun!
-lea

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...