sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Penni ajatuksistasi




Kun olin nuori, ei ollut erikseen ajatuspajoja. Tietyissä tehtävissä ajattelu kuului työn kuvaan, ja siitä maksettiin palkkaa. Nyt kun ajattelu on ulkoistettu, yhtiöitetty ja kilpailutettu, on sinne tänne syntynyt ajatuspajoja, joilta tilataan ajattelua.

Parhaiten menestyneiden ajattelijoiden ajatuksilla on ollut korkea markkina-arvo. On myös paljon ajattelijoita, jotka ajattelevat ihan pro bono, laskuttamatta siitä keneltäkään. Heidän ajatuksensa eivät välttämättä olen sen huonompia kuin paljon laskuttavien, mutta niillä ei vain ole mitään markkina-arvoa. Itse kuulun näihin ilmaiseksi ajatteleviin.

Missä vika, kun kukaan ei halua maksaa ajatuksistasi? Kysynnän ja tarjonnan lakia ei voi ohittaa. Vain harva haluaa tietää, mitä olen taas omassa ajatuspajassasi takonut, saati että kukaan maksaisi vielä aivotuotteistani. Mutta koska tilaajaa eikä maksajaa ei löydy, saan ihan vapaasti ajatella mitä huvittaa. Minun ei tarvitse kehittää ajatteluani markkinakysynnän vaihteluja herkällä korvalla kuunnellen.

Joskus lainaan aivojani asiakkaille, silloin ajattelen asioita, joita  he ovat ulkoistaneet minun mietittäväkseni, jotta voivat keskittyä ydinosaamiseensa. Silloin ajatteluani säätelee ammatti. Kun on tietyn ajattelukoulutuksen käynyt, niin osaa ajatella sen putken sisällä.

Yhteiskunnallisen ajattelun osalta maksan Dagens Nyheterille, että heidän toimittajansa tutkivat, mitä maailmassa ajatellaan, ja kertovat löydöksistään minulle. Ajatukset tulevat sopivan kokoisina siivuina ja hyvin paketoituina. Joka kerta, kun luen ajatuksen, joka ei ole koskaan käväissyt mielessäni, päätän jatkaa tilausta.

Kirjojen kirjoittaminen on eräänlaista ajatusten paketoimista. Ajatukset voivat olla omia tai toisten rakentamia. Vanhoja moneen kertaan käytettyjä ajatuksia voi järjestellä uudelleen, jolloin syntyy uusi ajatustuote. Plagiointi kertoo siitä, ettei osaa irrottautua lähteestä, jonka ajatuksia käyttää työssään, eikä osaa tuottaa omaa ajatusta lukemansa perusteella.

Mitä politiikan tilasta kertoo se, että ajatukset tilataan jostain ajatuskioskista eikä ajatella itse? Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että politiikassa ajattelu ei kehity. Jos haluat tulla jossain asiassa hyväksi, sinun on harjoiteltava sitä. Jos suollat muitten ajatuksia, tulet hyväksi siinä, mutta ongelmanratkaisukykyäsi se ei lisää.

Kun ajattelu ei kehity, ei myöskään ilmaisu kehity. Kirkkaasti ajatellut asiat osaa tulevat selkeinä lauseina suusta ulos, putoilevat kirkkaina pisaroina. Sumeat mietteet valuvat tahmeana mönjänä. Muilta tilatut ajatukset kuulostavat ulkoaluetellulta kauppalistalta. Joihinkin nasevat sanankäänteet, täräyttävät kielijytkyt tai hermeettinen kapulakieli uppoavat, mutta omaan ajatteluun taipuvaisia on vaikea hämätä.

Poliitikon ei enää tarvitse osata ajatella. Riittää,  että hän lukee ajatuspajasta saamansa vuorosanat. Hän voi tilata ajatukset sen mukaan, mitä hän kuvittelee äänestäjiensä ajattelevan. Sen selville saamiseksi tehdään mielipidemittauksia. Ajatusten suosion lisäämiseksi palkataan mainostoimisto auttamaan ajatuksen koristelussa Ajatuksia, jotka eivät kulje tätä ajatuspaja-gallup-viestintätoimisto-kehää pitkin, ei tarvitse opetella, eihän niitä ole olemassa, koska niille ei ole kysyntää.

Onko se niin vaarallista, että meillä on politiikkoina hyvät näyttelijät  lukemassa ulkoa opettelemiaan vuorosanoja? Muistin pätkiessä avustajat kuiskuttelevat mitä piti sanoa. Tärkeintä on näennäinen varmuus, oli asia  vaikka kuinka hankalasti ihmisjärjellä käsitettävä. Jos joku ei ymmärrä, vika on viestintätoimistossa tai ehkä kuitenkin vastaanottajassa.

Jos politiikassa ajattelu voidaan ulkoistaa, se merkitsee sitä, ettei kyse ole toimialan ydinosaamisesta.  Politiikassa tärkeintä on varmistaa puolueen kannatus seuraavissa vaaleissa. Puolue on se alle prosentin osuus kansasta, joka osaa verkostoitua oikein. Ajattelua ostetaan juuri sen verran, että saadaan syötettyä riittävästi irtolauseita medialle. Näin saadaan riittävä määrä äänestäjiä ostamaan ajatukset. Mitä yksniittisemmät ajatukset, sitä varmemmin ne löytävät vastaanottajansa.


4 kommenttia:

Ruusureppu kirjoitti...

Niinpä niin. Mihin päädymme maailmassa jossa ajattelu ja ajatusten vaihtaminen ajan kanssa - eli keskusteleminen - on aliarvostettua?

Tämä on henkisesti hyvin lannistavaa aikaa.

-lea kirjoitti...

Sanos muuta, ruusureppu -<-@ Sitten meille tarjotaan keskusteluna näitä ihmiskokeita, joissa laitetaan vastakkain kaksi ääripäätä, joista toinen haluaa varmistaa äänimääränsä ja vaalirahoituksensa ja toinen haluaa kertoa, että hänen elämänsä on kohtuuttoman vaikeaa eikä tukea tule riittävästi. Kumpi voitti?

Ihmiset kohtaavat, mutta heidän mielikuvansa todellisuudesta ovat liian kaukana toisistaan. Sitäpaitsi keskustelu vaatisi yhdessä ajattelun taitoa.

Yritetään jatkaa lannistumatta.

Ruusureppu kirjoitti...

Joku kirjoitti Hesarissa mielipidepalstalla, että keskusteluiden johtoajatuksena on tätänykyä liian usein toisen osapuolen typeryyden osoittaminen. Ei siis ihme jos lopputulo on jotakin tyhjää ja tympeää molempien kannalta.

Ajattelevainen keskustelu pohjustetaan ajatuksella. Rakennetaan siltaa sille, että asiallisesti etsitään yhteistä maaperää ja että käytetään jo alussa oikeita, yhteisesti hyväksyttäviä tosiasioita. Esimerkiksi Susanna Koski ei ollut tehnyt kotiläksyjään eikä hänen keskustelutoverinsa pystynyt kaivautumaan omista uomistaan. Molemmilla oli tosiaankin rajoitteensa..

Yleisölle tarjoiltiin esimerkki hyvin epäonnistuneesta keskustelusta. Toki me aikuiset kestämme ristiriitoja mutta jäin pohtimaan mikä tämän harjoituksen pointti kaiken kaikkiaan oli.

-lea kirjoitti...

Ehkä YLEn pitäisi jatkaa sarjaa, ja hankkia paikalle erilaisia ääripäitä lisää. Seuraavaksi asunnoton päihderiippuvainen ja hyvinvoiva kiinteistösijoittaja, sohvaperuna ja thriatlonisti, masentunut ja maanikko, tulisi hauska sarja ja lopulta ymmärtäisimme, ettemme ymmärrä toisiamme.

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...