Henkisesti jouluun valmistautumiseni jatkui sunnuntaina. Tukholman suomalaisessa kirkossa laulettiin kauneimpia joululauluja. Edellisenä vuonna emme arvanneet tilaisuuden suosiota ja käännyimme takaisin, kun kirkon oven avattuamme emme olisi mahtuneet ovensuun tukkivien ihmisten ohi. Tänä vuonna kirkko oli puolillaan jo puolta tuntia ennen alkua, ja täyttyi taas viimeistä paikkaa myöten hyvissä ajoin ennen ensimmäisten sävelten kajahtamista.
Seurakunta lauloi koko sydämestään. Koulun laulukuoron rivilaulajien ääniä oli vahvistamassa varmaan useampiakin musiikin ammattilaisia, jotka hekin heittäytyivät yhteislauluun ja muistojen sävelten tunnelmiin. Sylvian joululaulu soi haikean sointuvana, joulukirkkoon helkyteltiin vilkkaasti, lopulta Maa on niin kaunis kaikui kirkossa. Musiikin lomassa kuunneltiin Oiva Paloheimon ja Yrjö Jylhän tunnelmiltaan täysin erilaisia runoja ja saatiin tietoa Suomen suosituimpien joululaulujen historiasta.
Slottsbackenia alaspain kävellessäni ja Hotelli Grandin jouluvalojen loistaessa Norrströmin toisella puolella taas mietin, miten ihmeessä täältä voi koskaan muuttaa pois. Siirtolaisyhteisöt ovat ulkopuolisten sisäpiirejä, joissa koetaan sellaista isänmaanrakkautta ja kaipuuta kotiin, mikä ei ole mahdollista oman maan rajojen sisäpuolella. Ihmettelin aikoinaan nuorena Saksassa, kuinka vuolaasti suomalaisrouvat alkoivat kyynelehtiä, kun juhannusjuhlissa aloitettiin laulaa "Kotimaani ompi Suomi". Ajattelin, etten ikinä halua tuohon tilanteeseen elämässäni. Mistäpä silloin olisi tiennyt moisia nostalgiaa kumpuvia tunnelokeroita olevan olemassakaan, silloin omassa elämässä oli suunta vielä niin selvä.
Huomenna päästään osalliseksi ruotsinsuomalaisten joulumatkustustraditiosta. Lahjoja pursuvia Volvoja ja muita kunnon autoja ajetaan laivan uumeniin, tax freessä mietitään viinejä joulupöytään ja ostetaan vielä viime hetken suklaita, lapset parveilevat pitkin laivan käytäviä. Pikkujoulumatkustajia ei enää näy ja aamulla ajetaan Helsingistä ulos ensin jonossa kaupungin läpi, ja sitten tiet erkanevat jossain kohtaa matkaa. Laivalla suomalainen siirtolaisuus Ruotsiin tiivistyy hetkeksi hajotakseen taas pieniksi tarinoiksi pitkin maata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähdössä
Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...
-
Välillä pitää käydä shoppailemassa, jotta tietäisi mitä taloudesta puuttuu. Erityisen hyvin piilevät tarpeensa saa selville Lidlin vaihtuvan...
-
Valokuvatorstain 100. haaste on jo keväällä esitetty kesämyrskyhaaste. Nämä pilvet olivat vaikuttavat, mutta myrsky ei hyökännyt päälle, va...
-
Viikon uutisia vaivasi yllätyksettömyys. Victorian kihlauksesta ei nyt sitten tarvitse kysyä joka haastattelussa, ja perheen nuoremmatkin si...
2 kommenttia:
Aikamoista tunnelmointia, tippa linssissä luen minäkin täällä. Nuorena Baselissa asuessa tunsin sellaisen isänmaallisuuden sykähdyksen, etten olisi millään uskonut. Voi vain kuvitella keski-ikäisen tuntemuksia.
Lämmintä joulumieltä ja antoisaa reissua, Whatsoever!
Lähetä kommentti