Isämeitää arameaksi iranilaisten kanssa

Eilinen Lucia juhla aloitti, tänä iltana jatkoin Lucia-neidon muistamista Klara-kirkossa. Olin luvannut mentoroitavalleni opiskelijalle, että tapaamme tällä viikolla. Tuntui, että yhteiset puheenaiheet oli koluttu loppuun vähäksi aikaa, joten voisimme hakea tuntumaa ihmisoikeusasioihin osallistumalla iranilaisten naisten tueksi järjestettyyn tilaisuuteen. Samalla valmistaisimme itseämme joulun tunnelmaan. Olimme sopineet treffit Åhlensille, missä ihmisiä rynni jouluostoksilla muovikasseja kahmalokaupalla käsissään. Pujahdimme ostoskadun hälinästä kirkkoon, jonne oli kokoontunut oikeasti sekalainen seurakunta rukoilemaan iranilaisten naisten puolesta.

Iranilaista rumpumusiikkia, iranilainen mies kertoo vankilassa näkemästään naisen kidutuksesta, lisää musiikkia, kaksi mielipiteidensä vuoksi vuosikausia vankilassa ollutta naista kertoo kokemuksistaan, puheita, Isä meidän-rukous aramean kielellä duettona lausuttuna, maallista musiikkia, flyygelillä itseään säestää Ola S, hienoääninen ja taitava laulaja. Mietin kaiken vakavan lomassa voisiko hän olla nyt paita päällä ja tukka kammattuna se Euroviisujen semiheterorokkari. Ehkä ei kuitenkaan tai jos sittenkin, jään miettimään. Herran siunaus ja lopuksi iranilais-ruotsalainen musiikki-improvisaatio. Kulttuurit, kielet, uskonnot ja musiikit - kaikki niin erilaisia ja yhteensopivia kun vain sovitetaan.

Tilaisuuden jälkeen glögeillä keskustelen kappalaisen kanssa, hän kertoo miten kansainvälisesti seurakunnassa toimitaan ja kuinka usein kirkko on toiminut turvapaikkana, mutta hänkin myöntää jännittäneensä tätä tilaisuutta. Illan hengellisyys ja eri maita, kansallisuuksia ja uskontoja edustavien ihmisten kesken vallinnut rauhallinen yhteisyyden tunne näytti yllättäneen hänetkin. Seuralaiseni tuntui saaneen lähes shokeeraavan annoksen ihmisoikeustietoutta ja kansainvälisyyttä. Hän jäi miettimään miten tällaisen illan jälkeen voi pitää tärkeänä jouluostoksilla ravaamista. Minulle jouluostokset ovat edelleen tärkeitä, mutta pelottavasti näyttää siltä, että viime hetkellä ne taas ostetaan.

Edit 15.12. Olen seuraavana aamuna edelleen hämmennyksissä tilaisuudesta. Se oli niin radikaali. En olisi uskonut olevan mahdollista, että kristilliseen kirkkoon kokoonnutaan tuolla kokoonpanolla puhumaan asiaa Iranista. Tilaisuudessa ei saanut valokuvata, ja tuntui, että ainakin kirkon etuosassa olevat kaikki tulivat henkilökohtaisen kutsun perusteella, niin kuin mekin. Ehkä jossain ovensuussa joku Iranin valtion edustaja istui tarkkailemassa tilannetta, mutta miten fundamentalistisen islamilaisvaltion edustaja voisi tulla kirkkoon? Kummallista miten jokin niin pieni ja yksityinen tilaisuus voi ylittää useita rajoja.