Off-line

Pysähtyneet tavarat

Meillä ei perhe elä täysihoidossa. Pyykit pestään, jos ne on tuotu pyykkikoriin, ja sittenkin jokainen voi joutua pyykkitupavuoroon. Vähän aikaa sitten sattui sekaannus, kassillinen likaista pyykkiä oli jäänyt väärään huoneeseen. Kun sitten selvittelimme, miksi näin kävi, huomasimme nuoren miehen olettaneen, että pyykit menevät pesuun, kun ne laittaa likapyykkikassiin. Tilanteesta syntyi lentävä lause "Eikö ne mene?"

Tietyillä tavaroilla on muita suurempi taipumus jättää menemättä eteenpäin. Pyykkikoriin laitetut vaatteet vielä menevät pesukoneeseen, ja puhdas pyykki tulee kynnyksen yli asunnon sisäpuolelle, mutta siihen se pysähtyy. Nytkin meillä seisoo eteisen lattialla kolme kassillista viikattua pyykkiä. Huomenna on onneksi tulossa vieraita, yleensä vieraiden tulon lähestyessä pysähtyneet tavarat lähtevät liikkeelle.

Muita niskoittelevia tavaroita on runsaasti. Pölyimuri ei mene siivouskomeroon. Matkalaukusta eivät tavarat ensin mene paikoilleen, sitten tyhjänä matkalaukku jää nurkkaan odottamaan lähtöä varastoon. Tyhjät pullot eivät ymmärrä oma-aloitteisesti siirtyä lasinkeräykseen. Sanomalehtien kulkua paperinkeräykseen on yritetty jouduttaa sijoittamalla keräyskassi strategisesti niin, että pöydälle pysähtyneet paperit pinoutuessaan liian korkeaksi kasaksi putoavat melkein itsestään pussiin, joka taas jää odottamaan menemistään keräyslaatikkoon.

Tyhjä tila houkuttelee huonosti liikkuvia tavaroita. Asunnon stailauksen yhteydessä minulta hävisi makuuhuoneesta tuoli, johon kaappiin aikovat puolipitoiset vaatteet jäivät helposti lojumaan. On siis pakko opetella jouduttamaan vaatteiden matkaa komeroon ennen kuin ne sängynpäätyyn pinottuna alkavat häiritä yöunta. Tietysti voisi ottaa rennosti, lattiatila on vielä käyttämättä, toisin kuin perheen teini-ikäisellä.

Tämä on nyt tätä

Tällainen viritys on ilmaantunut Kaarle XII:n patsaan lähistölle, kuninkaanlinnaa vastapäätä. Arvelen sen liittyvän meneillään olevaan jalkapallon EM-turnaukseen, olisikohan jonkinlainen kisastudio. Se voisi olla myös paikalle laskeutunut avaruusolioiden kulkuväline ulkonäkönsä puolesta.

En yleensä innostu jalkapalloturnauksista ennen kuin parin viimeisen ottelun ajaksi. Nyt onnistuin näkemään Hollannin kolmesta maalista kaksi, vaikka jalkapallovaistoni sanoikin, että se ensimmäinen olisi ollut paitsiotilanne. Ruotsi aloittaa ottelunsa huomenna Kreikkaa vastaan, eikä hävitä voi.

Kolikon toinen puoli

Luokka 9B miehitysmuseossa

Tänään näytetään televisiossa kokonaisuutenaan sarja Luokka 9A, jossa kerrotaan, kuinka alisuoriutunut luokka oikeanlaista opetusta saadessaan pystyy ylittämään itsensä. Koulun vakituiset opettajat antavat tilaa Ruotsin parhaille opettajille, jotka muutamassa kuukaudessa yrittävät saada yhden valtakunnallisesti heikoimmista luokista kolmen parhaiten menestyneen luokan joukkoon. En ole sarjaa nähnyt, mutta tänä iltana voisi katsoa mistä lähdettiin ja mihin tultiin.

Kevään aikana ovat yhdeksäsluokkalaiset saaneet suoritettavikseen kansalliset kokeet, jotka auttavat arvostelussa ja joista voidaan yleisesti arvioida, kuinka hyvin oppimistavoitteet on saavutettu. Tulevaisuudessa näitä kokeita järjestetään useammissa aineissa, nyt ne täytyy suorittaa vain ruotsissa, englannissa ja matematiikassa.

Ruotsin koulujärjestelmää kritisoidaan edelleen, vaikka on siinä paljon hyvääkin. Meidän onneksemme koitui taitoaineiden suuri määrä yläasteella. Suomessa taitoaineiden valinta yläasteella tapahtuu teoreettisten aineiden kustannuksella tai sitten joudut valitsemaan esimerkiksi joko musiikin tai kuvaamataidon. Kun yläasteikä on kuitenkin huimaa kehityksen aikaa kaikissa taidoissa, miksi jättää puhkeamaisillaan olevat kyvyt lepäämään 13-vuotiaan tasolle?

Kun tulimme keskiviikkoaamuna väsyneinä Tallinnan matkaltamme, oppilaat menivät suoraa päätä koulun teknisten töiden luokkaan tekemään töitään valmiiksi, vaikka heitä ei kukaan siihen velvoittanut. Motivaatio myös muissa taitoaineissa on ollut korkea, minkä on huomannut seuratessaan kuvaamataidon työhön käytettyä aikaa ja energiaa, samoin kotitaloutta on opiskeltu suurella innolla. Kevään ryhmätyönä oli etnisen ruoan valmistus. Sitä varten kerättiin tietoa netistä ja suunniteltiin ostoslistaa ja työjärjestystä. Työn tuloksensa syntyivät kreikkalaiset lihapullat lisukkeineen ja tietopaketti kreikkalaisesta ruoasta.

Liikunnan opetusta täällä ilmeisesti on myös enemmän kuin Suomessa, ja ainakin se on erilaista. Tytöt ja pojat ovat samassa liikuntaryhmässä, ja opetus on erilaisiin liikuntalajeihin tutustumista. Siihen osaltaan vaikuttaa liikuntasalin puuttuminen koulusta, on pakko kierrellä eri liikuntapaikoissa koulun ulkopuolella. Oppilaat saavat yhdeksännellä luokalla tehtäväkseen oman liikunnanohjauksen, meillä nuori piti kaverinsa kanssa sulkapallotunnin. Tuntuu kuin liikuntatunneille täällä mentäisiin innokkaammin kuin Suomessa. Ainakaan mitään nurinoita ei ole kuulunut, vaikkei mitään koululiikuntafaneja ollakaan. Opettajasta pidetään yli kaiken, ja kyllä hän tuntuukin osaavan motivoida kunnon ylläpitämiseen.

Toivottavasti täällä osataan nähdä myös nykyisen koulujärjestelmän hyvät puolet, kun systeemiä uudistetaan. Pisa-tutkimuksessa parhaiten menestyminen ei ole arvo sinänsä, vaan se, miten hyvin koulu valmentaa tulevaa elämää varten.

Kansallispäivä

Viime kansallispäivän vietimme risteilemällä saaristossa, mistä tuo kuvakin on. Tämä päivä on mennyt kotona helteeltä suojautuessa ja alkuviikon matkalta palautuessa. Illan elokuvaa Populäärimusiikkia Vittulanjängältä katsoin hetken, samoin Skansenin juhlasta katsoin kuinka kuningasperhe istui eturivissä ja lapset lauloivat suvivirttä. Niin sinikeltaista kuin vain voi olla.

Ruotsalaiset tuntuvat sinnikkäästi kannattavan kuningashuonetta, vaikka aina silloin tällöin ihmetellään, miksi veronmaksajien pitää maksaa yhden perheen luksuselämän kulut. Jos ei lue tiettyjä naistenlehtiä, ei kuningasperheen olemassaoloa huomaa. Lehdet ja televisio harvoin ottavat aiheekseen kuninkaallisten tekemisiä, ja jos ottavat, silloin he ovat siinä ainoassa heille sallitussa roolissa, osana seremonioita. Tänään prinsessa Victoria on osallistunut kansallispäivän juhlintaan länsirannikolla, kuningas ja kuningatar ovat käyneet Södertäljessä ennen kuin perhe illalla vaunujen vetämänä saapui Skansenin juhlaan.

Päivän päätapahtumaksi nousi sittenkin äärioikeiston marssi. Vaikka tapahtumaa oli kuinka hyvin ja kauan suunniteltu poliisien kanssa yhdessä, niin ilmeisesti kaikista yksityiskohdista ei ollut sovittu. Äärioikeisto oli määrätty marssimaan Östermalmilla, koska Södermalmilla heillä on tukalammat oltavat. Vastaavasti antifasistit oli ohjattu Södermalmille. Nyt äärioikeistolaisista on 114 ohjattu tuohon läheiseen Kronobergin putkaan heidän innostuttuaan tervehtimään toisiaan eräällä Euroopan lähihistoriasta tutulla sanaparilla. Se yhdistettynä heidän käyttämäänsä ruumiinkieleen meni niin yksiselitteiseksi, että heitä nyt epäillään rikoksesta nimeltä kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Jos näitä äärioikeiston esiintymisiä ei saada kitkettyä kansallispäivän vietosta, seuraavinakin vuosina moni pysyy kotonaan tai lähtee rannalle. Kukapa haluaisi olla yleisönä heidän mielenilmaisulleen, kun tietää mitä niillä aatteilla on maailmassa saatu aikaan. Välttämisen sijasta voisi tietysti tehdä jotain ilmiön vastustamiseksi. Nyköpingissa viime talvena kansa kokoontui huutamaan vastalauseita torilla kokoustaville uusnatseille, ja onnistuikin vapauttamaan kaupungin vastenmieliseltä ilmiöltä. Ehkä kattilankansien paukuttelu ja lastenlaulujen laulaminen kadunvarsilla "Yksi pieni elefantti marssi näin..." saisi rasistit tuntemaan itsensä naurunalaisiksi ja jäämään seuraavana vuonna kotiin.

edit: Päivän DN:n jutusta käy ilmi, että tänään on 20 mielenosoittajaa pidätetty. Poliisi on tyytyväinen toimintaansa, minustakin tuo viimeinen käänne luo uskoa tulevaisuuteen.

Ja juuri kun väitin, ettei kuningasperheen olemassaoloa huomaa, päivän lehdessä kerrottiin Ruotsin television avanneen kuningasperheaiheiset nettisivut, joista voi katsoa vuosikymmenten varrella kertynyttä arkistomateriaalia. SVT kiistää edelleen, että se olisi menossa aiempaa populistisempaan suuntaan.

Ikimuistoinen luokkaretki

Luokkaretkeltä Tallinnasta palasi tyytyväinen porukka. Sitä ennen retken valmistelu takkuili pitkin matkaa. Pari viikkoa ennen matkalle lähtöä matkavaraus oli peruutettu, opettajat ilmoittivat, etteivät lähde mukaan ja vanhemmista löytyi vain kolme vapaaehtoista. Lopulta kuitenkin matkat saatiin edullisesti juuri sinne minne haluttiin, eli Tallinnaan, ja nuoret saivat vielä taivuteltua yhden isän lisää valvojiksi.

Kunpa Tallinksilja saisi myyntinsä toimimaan, sillä tuote on ainakin kunnossa. Matkasimme uudehkoilla Romantica ja Victoria I-laivoilla ja asuimme uutuuttaan kiiltelevässä TallinkSpa-hotellissa. Laivoilla palvelu oli ystävällistä, ruoka hyvää, hytit siistejä ja karaoke ensiluokkaista - eikä vähiten ryhmämme ansiosta.

Buffet-ruokailu ei tosin ollut kovin sujuvaa. Kolmekymmentä ihmistä seisoo jonossa katsomassa, kun kolme ihmistä seisoo kukin metrin päässä toisistaan tiskin ääressä miettimässä ottaisiko silakoita tomaattikastikkeessa vai sinappikastikkeessa, eikä kukaan uskalla ohittaa. Kukaan ei myöskään uskalla lähteä täysin tyhjälle salaatti-leikkelelinjalle, koska silakat ovat järjestyksessä niitä ennen. Jälkiruokapöydän ympärillä ihmiset tönöttävät lautaset jo ääriään myöten täynnä, kukaan ei ota mitään, vaan odottaa pääsyä sille toiselle puolelle, jossa odotetaan pääsyä tälle puolelle. Tosin vastaavaa ongelmaa ei ollut enää paluumatkalla, laiva ei myöskään ollut täyteen lastattu ruotsalaiseläkeläisillä.

Hotellin kylpyläosasto oli mahtava. Altaat olivat monipuolisilla vesihierontapaikoilla varustettuja, toisesta pääsi myös ulos uimaan. Aika kului rattoisasti myös kahdeksan saunan löylyissä ja höyryissä, elämäni ensimmäisen kerran onnistuin nyt pääsemään hamamiin. Hoito-osaston käsittelyjä tekisi mieli mennä kokemaan lisää, niin taitavaa ja asiantuntevaa nyt saatu palvelu oli. Henkilökunnalta löytyi myös joustavuutta ja ripeyttä. Kun sisäänkirjoittautuessamme varmuuden vuoksi pyysimme, ettei huoneissamme olisi käytössä minibaareja, siivoojat olivat jo latomassa pulloja pois ulottuviltamme huoneeseen mennessämme. Nuoret näyttivät nauttivan myös kylpyläelämästä ja tekivät sen muita asiakkaita häiritsemättä.

Parasta kaikessa oli nuorten yhteishenki. Harvoin olen todistanut niin paljon iloa ja ystävyyttä kuin tuon matkan aikana. Oltiin sitten kävelemässä vanhan kaupungin kujilla, pelaamassa korttia hotellin lattialla tai karaoken tiiviissä tunnelmissa. Koettakaa kuvitella, 16-vuotiaat tytöt kvartettina hurmaamassa yleisöä vahvalla "It's raining men" -tulkinnalla, tai samanikäiset pojat tunnelmoimassa reggaen tahtiin "No, woman, no cry".

Ei voi olla totta

Meillä ollaan jotenkin irti todellisuudesta. En vielä jaksa uskoa että asuntoasiat on nyt toistaiseksi selvillä, ja muutto toteutuu suunnitellusti. Mutta jos taas kaikki menee niin kuin on sovittu, blogissa tullaan näkemään lisää merellisiä maisemia Tukholman sisääntuloväylän varrelta. Kotikunta ei sitten enää ole Tukholma vaan Nacka.

Toinen perheessämme, jonka mieli ei tahdo uskoa tapahtunutta, on nuori mies, joka sai yllättävän puhelinsoiton torstai-iltana. Erikoislukiossa vapautui paikka, vaikka talven pääsykokeiden jälkeen jo hyväksyttiin oppilaitoksen ulkopuolelle jääminen tapahtuneeksi tosiasiaksi.

Pettymyksen vaihtuminen iloksi ei tapahdukaan muitta mutkitta. Jos vaikka taas joutuu pettymään, niin parempi olla uskomatta ja iloitsematta. Onhan tämä äidillekin iso asia, kunnallisen päivähoito-kouluputken käynyt lapsi irtautuu omille teilleen, ja lähtee kokeilemaan rahkeitaan ympäristöön, jossa mennään omia polkuja.

Mutta nyt on laukut pakattu, Tallinnassa vietetään vanhankaupungin päiviä, ja ruotsinsuomalainen porukkamme pääsee sinne. Mietin vain, miten virolaiset suhtautuvat ruotsinsuomalaisiin. Matkatoimistosta jo ihmeissään kyseltiin, että millä kielellä meille käy opastus, kun puhutaan suomea ja tullaan Ruotsista. Kysehän on vähän samanlaisesta ja täysin erilaisesta ilmiöstä kuin vironvenäläiset.