"Pelkäänpä, että meidän on turvauduttava toistemme ruumiinlämpöön..."Tämän hetken finanssikriisiä DN ennakoi jo viime talvena "Privatekonomi" -jutuilla. Lehden talousneuvoja vastailee lukijoiden kysymyksiin milloin lehdessä milloin netissä. Kirjallisuutta luetaan muillakin kielillä kuin ruotsiksi, lauantain kirjasivuilta löytyy sekä lyhyitä kirjavihjeitä että kokonaisia kirjailijoiden henkilökuvia. Eivätkä kirjavihjeet rajoitu viikottaisiin teemasivuihin. Viime viikolta muistan kirjan Nextopia esittelyn, jossa nykypäivän odotuksiin perustuvaa todellisuutta ruodittiin ajatuksia herättävästi. Tänään taas lehdessä oli iso juttu lasten totuttamisesta päivähoitoon, asia josta omakohtaisia kokemuksia voi lukea Tukholman tyttären blogista.
En tiedä kokevatko muut samaa, mutta tuntuu kuin netissä kaikki polut johtaisivat samaan paikkaan, valtavasta tiedon tarjonnasta aina vain pienempi osa tulee näkyviin. Edes vahingossa ei osu kiinnostaville uusille sivuille. Ennen niin kätevä google on menettänyt toimivuuttaan. Nykyisin hakutulokseksi kelpaa mikä vain edes vähän alkuperäiseen hakuun viittaava, osumia tulee kohtuuttoman paljon, että niitä jaksaisi käydä läpi.
Sanomalehtien nettiversiot ovat monet lähteneet kilpailuun iltapäivälehtien kanssa, mikä antaa helposti lukijoille väärän kuvan lehden sisällöstä ja sekin supistaa tiedon tarjontaa. Käyn tutkimassa Kouvolan sanomia lähes päivittäin, eilen olisin halunnut tietoa kaupungissa tapahtuneesta nuoren miehen ampumisesta, koska uhri oli entiseltä kotipaikkakunnalta. Ei mitään mitä iltapäivälehdet eivät olisi kertoneet, sen sijaan nettilehti uutisoi maailman lihavimman miehen häistä.
7 kommenttia:
Uusi Suomi -nettilehden osat: etusivu, uutiset, urheilu, vapaalla, näkökulmat, blogit, mielipide. Järjestys tuo. Sellaistsa ei ole ollenkaan kuin kulttuuri.
En tiedä HS:stä, kun en ole lukenut sitä vuosiin, netistä katselen otsikot, ja saan sikäli Suomen näkökulman asioihin.
Lehtien olisikin syytä muuttua. Tehdä kunnolliset lukijakyselyt mitä lukijat kaipaavat lisää. Minä kaipaisin uutisia syventäviä juttuja ja uusia näkökulmia asioihin. Ongelmana on tietysti muutosvastarinta (varmaan joka tasolla), sekä ihmiset joiden täytyy keksiä niitä uusia näkökulmia.
Anonyymi, kiitos Uusi Suomi -vinkistä. Olipa täyteen ahdettu etusivu, paljon uutisia ja asiaa, seassa täysin turhaa tavaraa, eikä syventämistä, reportaaseja ja tietopaketteja ainakaan näin ensisilmäyksellä löytynyt. Mielipiteitä taas löytyi vaikka kuinka. Keitähän lehti palvelee? Mainostulot näyttävät tulevan aika teknispainotteisista tuotteista, milloinkohan päivittäistavarakauppa siirtää ilmoituksensa nettiin?
Mrs Morbidi, samaa mieltä, eiköhän meitä ole enemmänkin jotka haluavat tietoa, ajattelua ja analyysia. Ehkä lehdet yrittävät löytää lukijoilleen ne yhteiset kiinnostuksen kohteet, ja eihän niitä montaa enää tässä individualistisessa maailmassa ole.
Jos yhteisiä kiinnostuksen kohtieta ei enää ole, niin niitähän voi luoda. Siitä voi sitten tietysti keskustella, että onko se journalistin velvollisuus. Kun media muutenkin muokkaa ihmisten mielipiteitä kaiken suhteen, niin voisihan sitä käyttää sitten hyväkseenkin. Fiksujen toimittajien pitäisi soluttuatua vaikutusvalyasiin lehtiin ja alkaa vaikuttaa vähän toisella tavalla:)
t. ruu, utopisti
Huomenta ruu, kiinnostuksen kohteiden luominen näyttää sitäpaitsi onnistuvan, tänä aamunakin puolet iltalehden uutisista koskivat BB-taloa, siis jutun sisällönkin voi luoda :/ Muokataan ensin todellisuus myyväksi, ja kirjoitetaan siitä juttuja. Se on sitten vallankäyttöä, miten todellisuutta ja mielikuvia muutetaan, kuuluuko sekään lehdille?
Medialla on suuri valta, joskus tuntuu että suurin. Media on kuin etäohjattu koneisto. Minua harmittaa, että mediassa työskentelevät ihmiset toistavat toisiaan. Hirveän vähän on omaa ajattelua, edes yritystä siihen. Mistä se sitten johtuu? Uskon puutteesta? Laiskuudesta ja omasta mukavuudenhalusta? Siitä, että mitään sellaista katastrofia ei sillä alalla ole tapahtunut mikä muuttaisi asioita?
Jotenkin on mennyt luottamus liki kaikkeen, ja varsinkin median suhteen. Kaikki on myytävissä. Epäilen kaikkien journalsitien tarkoitusperiä, tai jos en epäile, niin keksin selityksiä siihen miksi he kirjoittavat niin kuin kirjoittavat.
Ehkä uusi aika koittaa internetin ja blogien myötä, ehkä virtuaali kansalaisvaikuttaminen vielä joskus peittoaa valtamedian "tiedonjakelun". Kuka tietää.
Ruu, jaan ajatuksesi 100 %:sti :)
Lähetä kommentti