sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Niemennotkon talo

Mistä aloittaisi tämän vuoden avautumisen? Kerrottakoon nyt ensiksi, että talopaketti on ostettu. Kesällä pitäisi nousta Saimaan rannalle Vuokatti-talo, syksyn ja talven aikana siitä valmistuu vapaa-ajan tukikohtamme ja eläkepäivien kotimme. Bloggauksen sijasta olen piirtänyt pohjapiirroksia, mittaillut ikkunoita ja keittiön kaapistoja, ja yrittänyt saada talotehtaan ymmärtämään toiveitamme. Ei ihan helppoa. Edelleen joku ikkuna on liian pieni ja ovi väärässä paikassa.

Ajatus loppusijoituspaikan rakentamisesta nyt ollessamme viidenkympin vaiheilla kuulostaa ehkä ennenaikaiselta. Elämä on kuitenkin havaintojemme mukaan osoittautunut ennustamattomaksi, kuolinilmoitusten lukeminen Hesarin sunnuntaisivuilta vahvistaa vielä havaintoamme. Kieltämättä tuntuu hullulta selata senior-kylpyhuoneratkaisuja ja ihailla suihkutangon kahvaa, josta voi ottaa huipatessa tukea. Omat ja lähipiirin kokemukset ovat osoittaneet, miten asunto voi joko helpottaa tai vaikeuttaa sopeutumista voimien heikentymiseen. Ehkä talomme esteettömyydestä on iloa jollekin muulle kuin meille itsellemme, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Suunnittelijalla on ollut tietysti vaikeuksia seurata ajatuksenjuoksuamme. Emme suinkaan ole heti talon valmistuttua tälläytymässä kiikkustuoliin odottamaan kotisairaanhoitajan käyntejä, vaan esteettömyyden lisäksi taloon tarvitaan tilaa leipomiselle, kuntoilulle, seuraelämälle ja monelle muulle aktiviteetille. Mihin laitetaan pilkkihaalarit kuivumaan? Onko isännälle nikkarointitilaa? Toivomme tietysti myös seuraavan sukupolven viihtyvän talossa, ja kukapa sinne asti päiväseltään tulisi, joten tilaa yövieraillekin on löydyttävä.

Voi olla, että bloginpito jää vähälle tämän vuoden aikana. Rakennusblogin pitäminen olisi hauskaa, mutta siinä varmaan kävisi niin, että rakennuksen perustusten tekoon asti postauksia ilmestyisi, mutta sen jälkeen olisi vuoden hiljaisuus.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Päivitys, jeee!
Onnea rakentamiseen! ala vaan pitää rakennuspäiväkirjablogia. Minkä takia perustuksiin loppuisi kirjoittelu? Kyllä sä rättiväsyneenä jaksat kertoa betoninvalusta ja putkitöistä iltaisin. Ja miten kiva lukea sitten, kun se talo on ollut valmiina jo vaikka viisi vuotta, että oliko se tosiaan noin hurjaa. (Täysin itsekästä minulta, en haluaisi sun häviävän mihinkään...)

Virpi P. kirjoitti...

Onnittelut ratkaisuista! Kyllä tässä iässä alkaa katselemaan maailmaa jo sillä silmällä, että mitä tahansa voi tapahtua ja aika nyt joka tapauksessa kuluu siivillä. Kaksikymmenentä vuotta on yhtäkkiä mennyt.

Uudesta talostanne tulee varmasti ihana paikka!

Tukholman tyttö kirjoitti...

Hienoa paljon onnea! Kuulostaa erinomaisen järkevältä suunnittelulta - kunpa vaan tosiaan saisitte kaikki palaset kohdalleen. ja niin raihnaiselle vanhukselle kuin lapsiperheelle kuin iloista seuraelämää viettävälle keski-ikäisellekin sopivan ratkaisun :D Ettehän te täältä Tukholmasta aio hävitä kuitenkaan, vai?

-lea kirjoitti...

Kiitos! Kyllä tämä bloggaaminen vain on palkitsevaa, kun heti saa näin paljon positiivista värähtelyä muutaman rivin kirjoitettuaan :)

Krisu, kiva kun olet edelleen kuulolla :) Olen tässä tauon aikana kovasti lueskellut talonrakentamiseen liittyviä blogeja, ja vain sitkeimmät jaksavat kirjata tunnelmiaan tupaantuliaisiin asti, niin se vain on. Mutta näin kannustettuna taidan sitten kuitenkin ryhtyä kirjoittamaan rakennusfiiliksiä, tuskin sitä muustakaan osaa tämän projektin aikana kirjoittaa.

Katriina, sinäpä sen sanoit. Tuo kahdenkymmenen vuoden perspektiivi ei ole mitenkään liiottelua, kunpa voisikin sitten vielä nauttia nyt tehdyistä valinnoista.

Mari-Johananna, juuri kaikkea tuota talosta pitäisi tulla. Tukholman vetovoima on vielä vahva, vaikea täältä on lähteä, mutta ehkä sitten kun talo on valmis asia menee uuteen harkintaan...

June kirjoitti...

Vaikka rakennusprojektista ei blogia muodostuisikaan, niin luulenpa ettet pysty/halua pitää kuvia tai kertomuksia etenemisestä pois tästä blogista - ja hyvä niin! :)

-lea kirjoitti...

Bubble, saatat olla oikeassa... Kun vain maa sulisi ja rakentaminen lähtisi vauhtiin, niin sitten olisi jotain kerrottavaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Yritä nyt vaan jaksaa kirjoitella aina silloin tällöin. Sun tekstejä on niin vaivatonta lukea ja sun jututkin on aina tosi järkeviä, joten ikävä tulis, jos et päivittelis!
t. ruu

-lea kirjoitti...

ruu, kiitos uskollinen lukija ja tukija :) Innostuneena kannustuksesta laadin tuon "Samanlainen sisältä" -postauksen.

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...