Viime vuosikymmenen alussa naapurikaupungin sairaalan leikkaussaliin tuotiin operoitavaksi mustaihoinen potilas. Kuulin seuraavana päivänä kommentin mukana olleelta hoitajalta. -Oli se ihan samanlainen sisältä. Me käytiin kaikki katsomassa.Viime viikolla parikin tapahtumaa palautti mieleen kuulemani. Barack Obaman virkaanastujaissa hehkutettiin mustien aseman muuttumista ja ihmeteltiin, miten orjien jälkeläinen voi päästä orjien rakentaman valkoisen talon emännäksi. Onko nyt päästy pitkälle vai oltu viime vuosiin asti käsittämättömän alkukantaisia? Pelkään, että ihonvärin ylikorostaminen vielä kostautuu. Ehkä joku muotisuunnittelija, jonka kursimaa kolttua Michelle ei pukenut virkaanastujaisiin, laskeskelee rouvan vaatekustannuksia ja pian nähdään otsikot. Kunhan ei sitten taas otettaisi ihonväriä esille.
Toinen ihonvärin vähäisestä merkityksestä geneettisessä kokonaisuudessa muistuttanut tapahtuma oli DN:stä lukemani juttu, kuinka Pakolaislääketieteellinen keskus on käärinyt huimia voittoja heikkotasoisilla palveluilla. Ennen kuin pääsin niin pitkälle, että olisin pohtinut mitä tuberkuloosikokeiden tulosten katoaminen puoleksi vuodeksi merkitsee ihmisten terveydelle ja kuinka tuollaiset yksityiset firmat syövät julkisia resursseja, mieleni kuohahti jo firman nimen ilmaisemasta ihmiskäsityksestä. 'Flyktingmedicinisk centrum', miksi sellainen hoitaa ihmisiä, kun Ruotsissa on mitä parhainta osaamista perusterveydenhuollossa ja erittäin kehittynyt erikoissairaanhoito? Kun ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia sisältä.
3 kommenttia:
Mä en oikeesti tajua tuota ihonvärin merkitystä - miten se voi vaikuttaa siihen mitä ihminen on. En ymmärrä vaikka kuinka mietin.
Ymmärrän, että erilaisuus kiinnostaa. Se onkin tärkeää, että tutustutaan toisiin, toisenlaisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Siinä opitaan. Mutta kuinka se tehdään, on sitten jo toinen juttu.
Kiitti meemikutsusta. Saatanpa osallistuakin!:) -ruu
Kaikille, jotka pitävät ihonväriä tärkeänä, tekisi hyvää istua afrikkalaisessa kylässä tienpenkalla ison lapsijoukon ympäröimänä ja kuunnella sitä iloa, jonka valkoinen ihon väri aiheuttaa. Ja jos vielä voisi ymmärtää lasten vilpittömiä kommentteja: "hiukset kuin hamppua", "silmät ovat kuin hyeenan silmät", "on se vaan ruma" ja muuta tuon kaltaista. Muuttuisivatkohan ajatukset ja asenteet? En tiedä, mutta voisi tulla uusia ajatuksia.
Ruu, joillakin vain katse pysähtyy siihen nahan pintaan, ja sitten jää paljon muuta ihmisestä huomaamatta. Ehkä pitäisi tutkia enemmän, mistä moinen ajattelu johtuu. Olisiko jäänne jostain reviirin puolustamisesta, sitä ainakin jotkut tarjoavat selitykseksi.
Tuulijärvi, voisi olla aikamoista shokkihoitoa, mutta terveellinen muistutus miten ihmiset voivat nähdä lajitoverinsa. Meillä pojat viime kevään matkalla olivat viettämässä gambialaisten kavereiden kanssa pääsiäistä. Saimme tekstiviestin: "Olemme ainoat valkoihoiset tässä kaupunginosassa".
Lähetä kommentti