Viime perjantaina yritin mennä Kaapelin gallerian ohitse viereiseen kuppilaan, mutta upean värinen kangas seinällä pakotti katsomaan mitä galleriassa on näytteillä. Sebastian Zieglerin Befehl zur Freiheit riemastutti nerokkuudellaan ja visuaalisesti houkuttavalla esillepanolla.Hauskin oli tämä installaatio, jossa ilma kulkee nallejen välillä, toisen pullistuminen aiheuttaa toisen kasaan painumisen. Näinhän se joskus ihmisten välillä toimii. Viime viikolla kirjoitusstressi ahdisti vanhempaa veljestä, niinpä hän tuli rutistuneena äidin luokse huilaamaan. Seuraavana päivänä lähtiessään hän oli kuin lentoon lähdössä, mikään ei ollut pielessä. Minä taas tunsin itseni kurttuiseksi ja ennenaikojaan vanhentuneeksi.
Maanantain äidinkielen kokeen jälkeen puhelimessa oli tyytyväinen mies. Oli löytynyt mielenkiintoinen aihe. Hän oli esseessään analysoinut "Miksi Lähi-itään ei saada rauhaa".
Isovanhempani lukivat raamatun ennustuksia ja analysoivat missä kohtaa kirjoituksissa mennään, kun sota leimahti aina uudelleen 1960-luvulla. Sekä israelilaiset että palestiinalaiset ovat jo monen sukupolven ajan eläneet sotien ja levottomuuksien keskellä. Leireille on syntynyt neljäs polvi syntymästään saakka palestiinalaispakolaisia. Ei siis ihme jos Suomessakin jo neljännessä polvessa mietitään miksi Lähi-itään ei saada rauhaa.
Katselin SVT:n lähetystä Maailman talousforumista Davosista. Simon Peres ja Turkin pääministeri Erdogan riitelivät Lähi-idästä. Erityisesti he kiistelivät siitä, mikä on totta. Peres ei ollenkaan tunnistanut Erdoganin puheista omaa maataan, ja lopulta Erdogan sai tarpeekseen. Lähi-itään ei saada rauhaa ainakaan tällä menolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti