Näkyvät tytöt

Kukaan ei lainaile kenkiäni, vaatteitani, meikkejäni tai muutakaan naisenelämään liittyvää. Kylpyhuone ei pysy varattuna tuntitolkulla, lavuaarista ei tarvitse pestä kuin omia meikinjäämiä. En saa naisen asiantuntemukseen pohjautuvia rehellisiä joskus jopa julmia kommentteja ulkonäöstäni, pukeutumisestani ja vanhenenemistani. Äiti-lapsi-laatuaikaa ei vietetä lomamatkalla shoppailun vaan virvelöinnin mekkaan. Sellaista on elämä, kun ei ole omia tyttäriä.

Poikien äidin ostoskierros arvostellaan nopeuspisteillä, eikä tavaroistani lainailla muita kuin tietokonetta ja kännykkää oheislaitteineen. Keskustelemme musiikista ja bändeistä, ehkä laulajan tyylistä ja äänenväristä, mutta ei koskaan silmienväristä. Radioasema vaihtuu rockiksi ja volyymi nousee heti automatkan alkajaisiksi. Pojille vaatteet ja kynät edustavat samaa värimaailmaa. Molemmille olen hankkinut lyijykynäsetin, mikä on pitkään riittänyt taiteellisen ilmaisun välineeksi. Edelleen katselen vaatekaupoissa mustia ja harmaita huppareita ja ihmettelen, jos nuoriso itse on jo löytänyt päällensä kirkkaammat värit.

Kaksi poikaa, neljä veljeä, yhdeksän veljenpoikaa, ei yhtään tytärtä eikä siskoa, mutta sentään kaksi veljentytärtä, miesylivalta ympäristössäni on tyrmäävä. Olla mies on normi. Muutaman tytön syntyminen klaaniin on aiheuttanut yhtä suuren muutoksen kuin naisten tulo armeijaan. Jos joku joustaa, se ei ole mies. Nuket otetaan mukaan leikkiin, jos ne suostuvat mäkiautojen testikuljettajiksi, ja tyttömäisin mahdollinen harrastus on hevoset.

Kuvittelen, että tyttärien kanssa elämä on nyansoidumpaa. On kaikkea pikkutavaraa, asusteita, koruja ja musiikissakin on enemmän sointuja. Ajatus tytöistä ajelemassa keskenään wunderbaumin tuoksussa karvanoppanissanissa, jossa basson säätönappu on jumiutunut ääriasentoon on mahdoton. Tytöt ovat helppoja, niin luulen. Koulunkäynnin suurin stressi on, etteivät tyttörukat vain yrittäisi liikaa.

Onneksi elämä on kaikessa avokätisyydessään tarjonnut joskus pieniä, joskus isompia, kuitenkin minunkin nielaistavissa olevia makupaloja tyttöelämästä. Siitä, jossa vessa on täynnä naisellista rekvisiittaa, se varataan kolmeksi tunniksi kerrallaan, kaikki asunnon kymmenen peilimetriä ovat tehokkaassa käytössä, häpeilemättä! Viimeisimpänä 30 seconds to Mars -keikalle Tukholmaan tulleiden tyttölasten fanituksen seuraaminen sai huokaamaan, mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi ja olisiko minusta ollut siihen.

Opettavaisia tarinoita talon suunnittelusta

Uusien rakennusblogien pitäjät suunnitteleva keittiöitä, meille pitäisi keittiötoimituksen tulla lähiviikkoina. Keittiön suunnittelun pitäisi olla helppoa siinä vaiheessa, kun talo on vasta paperilla, ja niinhän se onkin. Keittiön LI-mallin olen havainnut hyväksi nykyisessä kodissamme, siksi piirsimme seiniä samaa ajatusta noudattaen, tosin kalusteet ovat eri järjestyksessä. Suunnittelija piirteli ylimääräisiä kaappeja rakennuslupakuviin, ajattelin etten turhaan tartu yksityiskohtiin. Ainut minkä lisäsin, oli pieni seinänpätkä keittiön ja ruokailutilan väliin näkö- ja äänisuojaksi tiskialtaalle ja -koneelle.

No, kukaan ei tullut kertoneeksi minulle koolauksista. Kaappien takana pitää olla koolaus, ettei nollapiste siirry talvella kaappien sisäpuolelle. Näin ollen tuosta hirsiseinästä tuli liian kapea, ajattelin sen 60-senttisen kaappisyvyyden mukaan, joten tiskipöydän reuna tulee tursottamaan ikävästi seinän takana.

Ikkunan viereen en ajatellutkaan yläkaappeja, vaikka piirustuksiin ne jäivät. Kun hirsiseinä jää paljaaksi, jäävät myös näkyviin vähemmän edustavat hirrenkohdat. Talotoimittaja pyrkii saamaan mahdolliset ikävät oksankohdat sijoitetuksi niin, etteivät ne näkyisi häiritsevästi. Ikkunakin olisi voinut olla isompi ja hieman eri paikassa.

Uunin ja lieden sijoitin leivinuunin toiselle puolelle. Rakennusvaiheessa huomattiin, että pitää rakentaa vähintään 10 cm palomuuri leivinuunin reunaa vasten. Siinä katosi kymmenen senttiä muutenkin niukkaa käytävätilaa. Melkein saman verran toisella puolella oli varattu koolaukselle, jota sitäkään en osannut ajatella keittiötä piirtäessä. Muurari teki hellasta aiottua pienemmän, ja niin laskutila lieden vasemmalla pieneni huomattavasti. Eli ei siitä keittiöstä sitten tulekaan ihan sellainen miltä se paperilla näytti, mutta silti odotan innolla, että pääsen testaamaan leivinuunia.

Pari viikkoa sitten menin intuitiivisesti käymään keittiötoimittajan luona kysymässä, miten hän on ottanut tarkistusmitat. Jonnekin oli ihmeellisesti kadonnut 15 cm seinänmittaa. Kunhan ei olisi taas mitattu kerran lattialle pudonneella lasermitalla. Siinä kohtaa ei pitäisi olla sisäseiniä tai koolauksia tilaa varastamassa. Jos nyt ryhtyisin suunnittelemaan taloa, lisäisin moneen paikkaan kymmenen senttiä pelivaraa. Nyt tuli monta kohtaa suunniteltua kalusteita ajatellen minimimittaiseksi, vaikka muualla olisi ollut tilaa vaikka kuinka.

Ylimuistoinen jäätilanne

Eilen Viking Amorellan miehistö valitsi jääolosuhteiltaan liian vaikean reitin ja jäi laivansa kanssa jäiden puristukseen ja joutui samaan jumiin juuttuneen toisen laivan kolhimaksi. Ihmekö tuo, kun kyseessä on pahin jäätalvi miesmuistiin. Tapahtuneen perusteella miesmuistin pituus on kaksikymmentä vuotta.

Ruotsalaiset jäänmurtajatkin juuttuivat jäihin. Mahtoi olla avuton olo, kun autettava alus on näköetäisyydellä mutta auttajakin joutuu jäiden armoille. Miten jäänmurtaja vapautetaan jäistä? Hankitaan paikalle isompi jäänmurtaja. Ruotsin suurin jäänmurtaja Oden murtaa huoltoränniä amerikkalaisten tukikohtaan Antarktiksella. Yöllä jäiden keskellä paikalle odotettiin suomalaista Sisua.

Tänä talvena jääolosuhteiden vaihtelu Tukholman sisääntuloväylällä on ollut nopeata. Yhtenä aamuna jäät ovat pakkautuneet etelärantaa vasten, seuraavana aamuna pohjoisen puolelle, sitten on ihailtu vapaata vettä, kun jäät ovatkin sulloutuneet Gamla Stanin edustalle. Eikä talvi ole aikeissakaan loppua vielä, odotettavissa on vielä monta avustusretkeä jäänmurtajille ja keväällä jännitetään lähtevätkö laiturit jäiden mukana.

Kuinka hirveästi täällä huhkitaan jäiden parissa, miten monta kymmentä sanaa on ilmaisemaan jäätyneen veden eri olomuotoja? Suuri osa maailman väestöstä ei ole koskaan koskettanut jäätä tai nähnyt lunta, tai jos on, niin jääkapin pakastelokerossa. Täällä junien, laivojen ja lentokoneiden pitäisi kulkea aikataulussaan, tuli taivaalta mitä tahansa, muuten yhteiskunnan toiminnot vaarantuvat. Ajatus, että päivästä toiseen Ruotsin ja Suomen väliä sahaava laiva jättäisi lähtemättä yhtenä iltana tai kiertäisi pitempää reittiä jäätilanteen takia, ei tule kuuloonkaan. Mutta olisiko Kentin konsertin siirtymisen voinut estää varovaisemmalla reitinvalinnalla?