Nyt puissa oli vähemmän lehtiä, vene käytiin nostamassa vedestä ja todettiin kesäisten kivilläkäyntien seuraukset. Enää yksi joutsenparvi kävi kaartamassa laiturin yllä. Gladiolukset, nuo äärettömän huonosti lokakuiseen maastoon sulautuvat tönkkövartiset kasvit, loistavat edelleen. Keväällä saatu valkoinen äitienpäiväruusu kukkii pihamaalla lokakuusta välittämättä.
Kesäkuussa lattialle levitetyt matot, erään ruotsalaisen poliisin isoisältään Ockelbosta perimä peilipiironki ja amerikkalainen työtuoli ovat viimeiset hankintamme koristamaan kotiamme. Kesäiset mårbackat kukkivat nyt sisällä, maljaköynnös lopetti kukintansa otettuani sen kylmältä suojaan. Pihamaahan istutetut kasvit ovat lähteneet heikkoon kasvuun, rikkaruohot ovat ottaneet paikkansa paljon helpommin. Luumupuut paleltuivat, mutta viimeisimmät hankintani, ikkunapuun alle istutetut kirsikkapuut voivat hyvin.
Jaksan vieläkin harmitella väärissä paikoissa olevia pistorasioita ja katkaisimia, haljennutta kivitasoa, jota emme ole vielä jaksaneet vaihdattaa uuteen, uunin muodottomuutta. Kesällä tosin ukkonen kävi poistamassa yhden harminaiheeni. Vanhan saunan seinään rumasti laitettu pistorasia löytyi palasina heinikosta, seinästä lentäneet säleet kauempaa. Sauna kuitenkin oli paikoillaan, eikä ukonilmasta löytynyt muita merkkejä. Kiitos. Nyt pistorasia on uudelleen asennettu ja samalla sijoitettu katseilta suojaan. Mieleni on saanut rauhan siltä osin.
Hirsitalovalmistajamme on mennyt konkurssiin, harmittava juttu. Me olemme edelleen tyytyväisiä talotehtaan osuuteen. Tosin yksi virhe toimitetussa paketissa on nyt huomattu. Ihmettelin ruokailutilassa pitkittäissuntaan haljennutta hirttä, kun missään muualla talossa ei vastaavaa esiinny. Mutta selitys löytyi väärin päin liimatuista lamelleista, ei ollut sydänpuoli ulospäin. Senkin olisi voinut rakennusvaiheessa huomata.
3 kommenttia:
Hei Leijonansilmä! Sinulla on samantapainen taipumus tarkastella asioita kuin meikäläisellä. Olet selvästi minua analyyttisempi, faktisempi ja kognitiivisempi, mutta asioihin uppoutuminen (positiivisessa mielessä sanottuna) ja faktatiedon selville ottaminen on meille yhteistä.
Tunnen riemua aina, kun tapaan kaltaisiasi (naisia, miehissähän heitä...*ks eteenpäin), sillä (liian) paljon on asioista selvää ottamattomuutta, hoomoilasia jotka eivät seuraa mitään kotinsa tapettivalintojen ulkopuolisia tapahtumia. Joita ajankohtaiset asiat eivät jaksa kiinnostaa (ISMO-ihmisiä, ISMO=Ihan Sama Mulle Oikeesti) ja jotka eivät oikeastaan soisi sitä sinullekaan. "Mitä sä tollasia ajattelet." "Emmä kuule jaksa perehtyä tuollaiseen."
*Mitä miehiin tulee, niin heistä isoosa on Miehiä Jotka Puhuvat Tiedon Syvällä Rintaäänellä asiasta kuin asiasta aivan vallan ilman mitään itsereflektiota sen suhteen, onko heillä ylipäätään edes perustietoja aiheesta, josta ovat kuulijoitaan paraikaa tiedottamassa.
(Tavallinen tilanne johon joudun on se, että sanoa tokaisen: no ei niitä hehkulamppuja kyllä vielä silloin oltu keksitty. Ja siitähän ei tyttölapselle hyvä heilu.)
Tsemppiä ja podia: pidetään lippu korkealla!
Ps. oletko kiinnostunut palaamaan Intiaan? Ja siitä Nepalin puolelle. Tuttu kuskini veisi meitä, tarvin lisää porukkaa joukkoon kustannussyistä. Ajankhta 2014-15 tietämillä.
t. Helga
Kiitos, liebe Helga, ihanaa tietää että näille jutuille löytyy siellä vastakaikua. Blogin pito on mulle eräänlaista ajatusten upottamista bittiavaruuteen, ja että joku sitten ottaa joskus jostain kiinni, ilahduttaa.
Eräs mies, joka on joskus ollut kansamme eturivin poliitikko, tunnusti viime viikolla ihan julkisesti, että hän ei voi kuunnella nykyistä poliittista keskustelua, kun hän tietää miten vähän nykyiset poliitikot tietävät asioista joista puhuvat, eikä niistä asioista voi olla niin varma. Siihen aiheeseen päästiin jotenkin pohtimalla valtaa ja varmuutta, jotka kulkevat käsikädessä, vaikka valtaa pitäisi antaa niille, jotka ovat niin varmoja itsessään että uskaltavat tunnustaa tietämättömyytensä Isojen Asioiden edessä.
Siis jatkan iloiten maailman ihmettelyä täällä lippu korkealla!
ps. Intiaa tuli aika rautaisannos edelliskerralla, vaikka sieluni haluaisikin pomppimaan bussin takapenkille mutkaisille maaseututeille ja ihmettelemään lehmänlantakasoja, palelemaan maharadjan palatsin sivurakennuksessa ja seisomaan epätietoisuudessa pimeällä Aggran rautatieasemalla ja kuuntelemaan hyeenien huutoa Keoladeon yössä, ruumiini ei oikein ole ajatuksessa mukana. Mutta eihän sitä tiedä...kirjoitellaan!
korjaus edelliseen, ne taisivatkin olla shakaaleja, jotka siellä Intian yössä huusivat. t. sama
Lähetä kommentti