Pietarin siltoihin kannattaa tutustua jo senkin vuoksi, että niiden avulla on helppo suunnistaa. Silloissa on mieleenpainuvia koristeita ja niitä vartioivat usein vaijereita kannattelevat eläinhahmot. Siltojen kaiteissa on taideteoksiksi luettavia veistoksia, valaisinpylväiden yksityiskohdat ovat tunnettujen taiteilijoiden suunnittelemia.
Helpoin keino ottaa haltuunsa Pietarin siltojen moninaisuus on lähteä kanavaristeilylle. Asuimme nyt lähellä Moika-kanavaa. Opastettujen risteilyjen hinta vaihteli 500 ja 700 ruplan välillä, alennusta sai jo sillä perusteella, ettei ymmärtänyt venäjänkielistä opastusta.
Nousimme jokilaivaan Punaiselta sillalta, reitti kulki ensin Moikaa pitkin Nevalle, sitten Fontankalle, josta käännyttiin Krytukovin kanaalille ja sieltä taas Moikalle. Hyvän kartan avulla on helppo hahmottaa missä milloinkin on, ja jo etukäteen voi katsoa tärkeimmät kohteet matkan varrelta.
Varmasti sellaisiakin jokiristeilyjä on, joilla on englanninkielinen opastus, me jonkin verran venäjää osaavat emme edes etsineet sellaista. Opastuksen seasta tunnisti tuttuja nimiä, mutta muuten en ymmärtänyt selostuksia historian vaiheista, mikä ei välttämättä ole pahaksi Venäjällä liikuttaessa, sen verran erilaisia tulkintoja historiasta siellä kuulee.
Oma suosikkini Pietarin silloista on Anishkovin silta, jonka kauan luulin olevan nimeltään Hevossilta, Konnyi Most. Sitä vartioivat neljä Pjotr Klodtin hevosenkesyttäjäpatsasta, joissa mies taltuttaa villiintynyttä ratsua.
Silta vie Nevsky Prospektia pitkin Fontanka-kanavan yli. Keskeisen sijainnin vuoksi Anishkovin sillasta on tullut tärkeä maamerkki Pietarissa. Seuraavaa matkaa ajatellen voisi olla viisasta sijoittautua lähelle Anishkovin siltaa, aivan sen läheisyydessä sijaitsee Fabergé-museo, eikä Anna Ahmatovan kotimuseokaan Fontankan talossa kaukana ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti