maanantai 15. toukokuuta 2017

Helpoin linturetki ikinä








Vanha työkaveri muistutti keväällä suunnitelmastamme lähteä linturetkelle. Autoilevana valitsin kohteeksi Hemmestassa, porsliinikaupunki Gustavsbergin lähellä sijaitsevan Hemmesta Sjöängin. Paikallisen lintuyhdistyksen, Värmdö Fågelklubin erittäin informatiivisilta nettisivuilta sai tarkat tiedot alueen lintupaikoista, reittiohjeet, tietoja ja kuvia lintuhavainnoista.

Hemmesta Sjöäng löytyy huonosti virallisilta kartoilta, koska se on vasta äskettäin kunnostettu lintukohteeksi. Sinne pääsee kätevästi bussilla 474 Slussenilta, istuu kyytiin ja ajelee 45 minuuttia päätepysäkille. Perillä kääntää katseen tien toiselle puolelle, ja siellähän jo lintutorni näkyy. Bussin päätepysäkin vieressä on myös parkkipaikka.

Paikka on äärimmäisen ihmisystävällinen, polkuja pääsee kulkemaan lastenrattaiden kanssa, lintutornilla ja katselulavalla on pöytiä retkieväiden syöntiä varten. Jos kiertää merkityn reitin, se kestänee noin tunnin, mutta ihan kivasti linturetkeilyn makuun pääsee jo katselupaikoilla. Hyvien liikenneyhteyksien kääntöpuolena on viereisen tien tuoma liikenteen melu, joka osittain peittää linnunlaulun.

Linturetki käynnisti kevättarkkailun ja uusien lajien tunnistamisyritykset. Erityisen endorfiinipurskahduksen aiheutti riitaisan merikotkan vierailu häiritsemässä pesiviä lintuja. Siitä olisi pitänyt saada parempi kuva, mutta hyvä tuokin. Kävin kuitenkin jo heti seuraavana iltana tutkimassa, olisiko samasta näytelmästä saatavana uusinta. Ei nyt kuitenkaan, mutta melkein olen jo liittynyt Värmdö  Fågelklubbin jäseneksi, ainut huoli vain ottavatko he tällaisia, jotka eivät osaa linnunnimiä kummallakaan kotimaisella kielellä.

2 kommenttia:

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Hienolta kuulostaa! Ja eksoottiselta "Slussenilta bussilla linturetkelle"- tyyppinen luontoretki.

Taistelin eilen itseni kanssa mennäkö lintutornille vai metsään. Päädyin viimemainittuun. Lintuja oli sielläkin, mutta ei toki kotkia :) Sen sijaan sain seurata rupikonnien kevätkuhinoita. Perehdyn rupikonnaan ja vedän siitä blogitekstiä. Oli ne sen verran ihanan kamalan upeita pattinahkoja!

Mvh Helga
https://kieliverryttelyblogi.blogspot.fi

Ps. laitan tuon oman blogini mainostarran tuohon, kun en ole varma lukeeko sitä enää kukaan :) Mistä ei toki tule minkäänlaista vahinkoa ihmiskunnalle.

-lea kirjoitti...

Hejsan Helga,

Eikö olekin jättekiva tapa harrastaa luontoretkeilyä? Odotan tekstikuvaelmaasi rupikonnan kevättouhuista! Ja suosittelen kaikille 8 lukijalleni käyntiä blogissasi, saattaa olla että jäävät sinne, kun palaan taas ikävämpien asioiden pariin linturetkiltäni.

Hälsar Lea

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...