Tämä on nyt tätä

Tällainen viritys on ilmaantunut Kaarle XII:n patsaan lähistölle, kuninkaanlinnaa vastapäätä. Arvelen sen liittyvän meneillään olevaan jalkapallon EM-turnaukseen, olisikohan jonkinlainen kisastudio. Se voisi olla myös paikalle laskeutunut avaruusolioiden kulkuväline ulkonäkönsä puolesta.

En yleensä innostu jalkapalloturnauksista ennen kuin parin viimeisen ottelun ajaksi. Nyt onnistuin näkemään Hollannin kolmesta maalista kaksi, vaikka jalkapallovaistoni sanoikin, että se ensimmäinen olisi ollut paitsiotilanne. Ruotsi aloittaa ottelunsa huomenna Kreikkaa vastaan, eikä hävitä voi.

Kolikon toinen puoli

Luokka 9B miehitysmuseossa

Tänään näytetään televisiossa kokonaisuutenaan sarja Luokka 9A, jossa kerrotaan, kuinka alisuoriutunut luokka oikeanlaista opetusta saadessaan pystyy ylittämään itsensä. Koulun vakituiset opettajat antavat tilaa Ruotsin parhaille opettajille, jotka muutamassa kuukaudessa yrittävät saada yhden valtakunnallisesti heikoimmista luokista kolmen parhaiten menestyneen luokan joukkoon. En ole sarjaa nähnyt, mutta tänä iltana voisi katsoa mistä lähdettiin ja mihin tultiin.

Kevään aikana ovat yhdeksäsluokkalaiset saaneet suoritettavikseen kansalliset kokeet, jotka auttavat arvostelussa ja joista voidaan yleisesti arvioida, kuinka hyvin oppimistavoitteet on saavutettu. Tulevaisuudessa näitä kokeita järjestetään useammissa aineissa, nyt ne täytyy suorittaa vain ruotsissa, englannissa ja matematiikassa.

Ruotsin koulujärjestelmää kritisoidaan edelleen, vaikka on siinä paljon hyvääkin. Meidän onneksemme koitui taitoaineiden suuri määrä yläasteella. Suomessa taitoaineiden valinta yläasteella tapahtuu teoreettisten aineiden kustannuksella tai sitten joudut valitsemaan esimerkiksi joko musiikin tai kuvaamataidon. Kun yläasteikä on kuitenkin huimaa kehityksen aikaa kaikissa taidoissa, miksi jättää puhkeamaisillaan olevat kyvyt lepäämään 13-vuotiaan tasolle?

Kun tulimme keskiviikkoaamuna väsyneinä Tallinnan matkaltamme, oppilaat menivät suoraa päätä koulun teknisten töiden luokkaan tekemään töitään valmiiksi, vaikka heitä ei kukaan siihen velvoittanut. Motivaatio myös muissa taitoaineissa on ollut korkea, minkä on huomannut seuratessaan kuvaamataidon työhön käytettyä aikaa ja energiaa, samoin kotitaloutta on opiskeltu suurella innolla. Kevään ryhmätyönä oli etnisen ruoan valmistus. Sitä varten kerättiin tietoa netistä ja suunniteltiin ostoslistaa ja työjärjestystä. Työn tuloksensa syntyivät kreikkalaiset lihapullat lisukkeineen ja tietopaketti kreikkalaisesta ruoasta.

Liikunnan opetusta täällä ilmeisesti on myös enemmän kuin Suomessa, ja ainakin se on erilaista. Tytöt ja pojat ovat samassa liikuntaryhmässä, ja opetus on erilaisiin liikuntalajeihin tutustumista. Siihen osaltaan vaikuttaa liikuntasalin puuttuminen koulusta, on pakko kierrellä eri liikuntapaikoissa koulun ulkopuolella. Oppilaat saavat yhdeksännellä luokalla tehtäväkseen oman liikunnanohjauksen, meillä nuori piti kaverinsa kanssa sulkapallotunnin. Tuntuu kuin liikuntatunneille täällä mentäisiin innokkaammin kuin Suomessa. Ainakaan mitään nurinoita ei ole kuulunut, vaikkei mitään koululiikuntafaneja ollakaan. Opettajasta pidetään yli kaiken, ja kyllä hän tuntuukin osaavan motivoida kunnon ylläpitämiseen.

Toivottavasti täällä osataan nähdä myös nykyisen koulujärjestelmän hyvät puolet, kun systeemiä uudistetaan. Pisa-tutkimuksessa parhaiten menestyminen ei ole arvo sinänsä, vaan se, miten hyvin koulu valmentaa tulevaa elämää varten.

Kansallispäivä

Viime kansallispäivän vietimme risteilemällä saaristossa, mistä tuo kuvakin on. Tämä päivä on mennyt kotona helteeltä suojautuessa ja alkuviikon matkalta palautuessa. Illan elokuvaa Populäärimusiikkia Vittulanjängältä katsoin hetken, samoin Skansenin juhlasta katsoin kuinka kuningasperhe istui eturivissä ja lapset lauloivat suvivirttä. Niin sinikeltaista kuin vain voi olla.

Ruotsalaiset tuntuvat sinnikkäästi kannattavan kuningashuonetta, vaikka aina silloin tällöin ihmetellään, miksi veronmaksajien pitää maksaa yhden perheen luksuselämän kulut. Jos ei lue tiettyjä naistenlehtiä, ei kuningasperheen olemassaoloa huomaa. Lehdet ja televisio harvoin ottavat aiheekseen kuninkaallisten tekemisiä, ja jos ottavat, silloin he ovat siinä ainoassa heille sallitussa roolissa, osana seremonioita. Tänään prinsessa Victoria on osallistunut kansallispäivän juhlintaan länsirannikolla, kuningas ja kuningatar ovat käyneet Södertäljessä ennen kuin perhe illalla vaunujen vetämänä saapui Skansenin juhlaan.

Päivän päätapahtumaksi nousi sittenkin äärioikeiston marssi. Vaikka tapahtumaa oli kuinka hyvin ja kauan suunniteltu poliisien kanssa yhdessä, niin ilmeisesti kaikista yksityiskohdista ei ollut sovittu. Äärioikeisto oli määrätty marssimaan Östermalmilla, koska Södermalmilla heillä on tukalammat oltavat. Vastaavasti antifasistit oli ohjattu Södermalmille. Nyt äärioikeistolaisista on 114 ohjattu tuohon läheiseen Kronobergin putkaan heidän innostuttuaan tervehtimään toisiaan eräällä Euroopan lähihistoriasta tutulla sanaparilla. Se yhdistettynä heidän käyttämäänsä ruumiinkieleen meni niin yksiselitteiseksi, että heitä nyt epäillään rikoksesta nimeltä kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Jos näitä äärioikeiston esiintymisiä ei saada kitkettyä kansallispäivän vietosta, seuraavinakin vuosina moni pysyy kotonaan tai lähtee rannalle. Kukapa haluaisi olla yleisönä heidän mielenilmaisulleen, kun tietää mitä niillä aatteilla on maailmassa saatu aikaan. Välttämisen sijasta voisi tietysti tehdä jotain ilmiön vastustamiseksi. Nyköpingissa viime talvena kansa kokoontui huutamaan vastalauseita torilla kokoustaville uusnatseille, ja onnistuikin vapauttamaan kaupungin vastenmieliseltä ilmiöltä. Ehkä kattilankansien paukuttelu ja lastenlaulujen laulaminen kadunvarsilla "Yksi pieni elefantti marssi näin..." saisi rasistit tuntemaan itsensä naurunalaisiksi ja jäämään seuraavana vuonna kotiin.

edit: Päivän DN:n jutusta käy ilmi, että tänään on 20 mielenosoittajaa pidätetty. Poliisi on tyytyväinen toimintaansa, minustakin tuo viimeinen käänne luo uskoa tulevaisuuteen.

Ja juuri kun väitin, ettei kuningasperheen olemassaoloa huomaa, päivän lehdessä kerrottiin Ruotsin television avanneen kuningasperheaiheiset nettisivut, joista voi katsoa vuosikymmenten varrella kertynyttä arkistomateriaalia. SVT kiistää edelleen, että se olisi menossa aiempaa populistisempaan suuntaan.

Ikimuistoinen luokkaretki

Luokkaretkeltä Tallinnasta palasi tyytyväinen porukka. Sitä ennen retken valmistelu takkuili pitkin matkaa. Pari viikkoa ennen matkalle lähtöä matkavaraus oli peruutettu, opettajat ilmoittivat, etteivät lähde mukaan ja vanhemmista löytyi vain kolme vapaaehtoista. Lopulta kuitenkin matkat saatiin edullisesti juuri sinne minne haluttiin, eli Tallinnaan, ja nuoret saivat vielä taivuteltua yhden isän lisää valvojiksi.

Kunpa Tallinksilja saisi myyntinsä toimimaan, sillä tuote on ainakin kunnossa. Matkasimme uudehkoilla Romantica ja Victoria I-laivoilla ja asuimme uutuuttaan kiiltelevässä TallinkSpa-hotellissa. Laivoilla palvelu oli ystävällistä, ruoka hyvää, hytit siistejä ja karaoke ensiluokkaista - eikä vähiten ryhmämme ansiosta.

Buffet-ruokailu ei tosin ollut kovin sujuvaa. Kolmekymmentä ihmistä seisoo jonossa katsomassa, kun kolme ihmistä seisoo kukin metrin päässä toisistaan tiskin ääressä miettimässä ottaisiko silakoita tomaattikastikkeessa vai sinappikastikkeessa, eikä kukaan uskalla ohittaa. Kukaan ei myöskään uskalla lähteä täysin tyhjälle salaatti-leikkelelinjalle, koska silakat ovat järjestyksessä niitä ennen. Jälkiruokapöydän ympärillä ihmiset tönöttävät lautaset jo ääriään myöten täynnä, kukaan ei ota mitään, vaan odottaa pääsyä sille toiselle puolelle, jossa odotetaan pääsyä tälle puolelle. Tosin vastaavaa ongelmaa ei ollut enää paluumatkalla, laiva ei myöskään ollut täyteen lastattu ruotsalaiseläkeläisillä.

Hotellin kylpyläosasto oli mahtava. Altaat olivat monipuolisilla vesihierontapaikoilla varustettuja, toisesta pääsi myös ulos uimaan. Aika kului rattoisasti myös kahdeksan saunan löylyissä ja höyryissä, elämäni ensimmäisen kerran onnistuin nyt pääsemään hamamiin. Hoito-osaston käsittelyjä tekisi mieli mennä kokemaan lisää, niin taitavaa ja asiantuntevaa nyt saatu palvelu oli. Henkilökunnalta löytyi myös joustavuutta ja ripeyttä. Kun sisäänkirjoittautuessamme varmuuden vuoksi pyysimme, ettei huoneissamme olisi käytössä minibaareja, siivoojat olivat jo latomassa pulloja pois ulottuviltamme huoneeseen mennessämme. Nuoret näyttivät nauttivan myös kylpyläelämästä ja tekivät sen muita asiakkaita häiritsemättä.

Parasta kaikessa oli nuorten yhteishenki. Harvoin olen todistanut niin paljon iloa ja ystävyyttä kuin tuon matkan aikana. Oltiin sitten kävelemässä vanhan kaupungin kujilla, pelaamassa korttia hotellin lattialla tai karaoken tiiviissä tunnelmissa. Koettakaa kuvitella, 16-vuotiaat tytöt kvartettina hurmaamassa yleisöä vahvalla "It's raining men" -tulkinnalla, tai samanikäiset pojat tunnelmoimassa reggaen tahtiin "No, woman, no cry".

Ei voi olla totta

Meillä ollaan jotenkin irti todellisuudesta. En vielä jaksa uskoa että asuntoasiat on nyt toistaiseksi selvillä, ja muutto toteutuu suunnitellusti. Mutta jos taas kaikki menee niin kuin on sovittu, blogissa tullaan näkemään lisää merellisiä maisemia Tukholman sisääntuloväylän varrelta. Kotikunta ei sitten enää ole Tukholma vaan Nacka.

Toinen perheessämme, jonka mieli ei tahdo uskoa tapahtunutta, on nuori mies, joka sai yllättävän puhelinsoiton torstai-iltana. Erikoislukiossa vapautui paikka, vaikka talven pääsykokeiden jälkeen jo hyväksyttiin oppilaitoksen ulkopuolelle jääminen tapahtuneeksi tosiasiaksi.

Pettymyksen vaihtuminen iloksi ei tapahdukaan muitta mutkitta. Jos vaikka taas joutuu pettymään, niin parempi olla uskomatta ja iloitsematta. Onhan tämä äidillekin iso asia, kunnallisen päivähoito-kouluputken käynyt lapsi irtautuu omille teilleen, ja lähtee kokeilemaan rahkeitaan ympäristöön, jossa mennään omia polkuja.

Mutta nyt on laukut pakattu, Tallinnassa vietetään vanhankaupungin päiviä, ja ruotsinsuomalainen porukkamme pääsee sinne. Mietin vain, miten virolaiset suhtautuvat ruotsinsuomalaisiin. Matkatoimistosta jo ihmeissään kyseltiin, että millä kielellä meille käy opastus, kun puhutaan suomea ja tullaan Ruotsista. Kysehän on vähän samanlaisesta ja täysin erilaisesta ilmiöstä kuin vironvenäläiset.

Luokkaretkelle lähdössä

Kahlaavan hirven kuvasi vanhempi veljes

Luokkaretki on ruotsiksi klassresa, senhän tiedämme. Klassresa tarkoittaa myös tietyissä yhteyksissä matkaa sosiaaliluokasta toiseen. Tässä taannoinkin katselin televisio-ohjelmaa, jossa sekä haastattelija että haastateltava todistivat toisilleen, ettei heidän kummankaan pitäisi olla televisiossa, koska ovat molemmat lähtöisin lähiöstä ja yksinhuoltajaperheestä. Mutta he ovat tehneet 'klassresan', he ovat poikkeuksia.

Omat lapseni ovat ison osan elämästään asuneet alueella, jossa vain harvat maksoivat itse vuokransa laman jälkivuosina. Kerran laskin, että korttelissa asui 16 alle 16-vuotiasta poikaa, 12 heistä yhden vanhemman, siis äidin kanssa. Ehkä joskus vielä muutan mieleni, mutta en osaa kuvitella parempaa kasvuympäristöä lapsille.

Pihalla leikittiin tuntitoltulla purkkista, kommandoa, penkkistä, kirkkistä. Leikin tilanne oli helppo tarkistaa kuulostelemalla ulkona raikuvia huutoja. Läheinen joenranta ristittiin Havaijiksi, ja siellä uitiin, soudettiin ja kalastettiin. Mieleen on jäänyt näky, kun myöhäisenä kesäiltana joelta kulki jonossa kymmenkunta erimittaista poikaa uikkareissaan, isommat olivat käärineet pyyhkeet niin kuin miehillä on tapana. Joella lapset myös kohtasivat elämän raadollisuutta, kun sorsaemo tappoi heikoimman poikasensa. Järkyttyneet b-mielisairaalan läheisyyteen tottuneet eläimellisen tragedian silminnäkijät arvioivat tilannetta: "Se emo olisi pitänyt viedä lintumielisairaalaan".

Vehnäjauhoja kului kalojen syöttitaikinaan. Mukava naapurintäti osti uskollisesti kaikki joesta nousevat kalat kissalleen. Toinen taskurahanlähde oli alkoholisoituneen naapurin roskikseen viemät kaljatölkit, joita kilvan pelastettiin roskien seasta ja palautettiin kauppaan.

Viiden vuoden jälkeen muutimme vain puolen kilometrin päähän, mutta se tuntui äärettömän pitkältä matkalta. Kotipihan pojille tarjoama suoja särkyi, jopa ystävyys tuntui hetken aikaa uhatulta. Mutta vanhalla pihalla leikit jatkuivat, ja yökyläilystä oli jo sitä ennen tullut viikottainen tapa. Uuden kotimme pihalta löytyi taas paikka majalle, laiturilla ongittiin kuin aina ennenkin ja kommandot väijyivät nyt uusissa piiloissa. Kun sitten muutimme tänne Ruotsiin, ensimmäinen yövieras oli kukas muu kuin kaveri vanhalta pihalta. Viime kesänä keräsimme taas yhteistä kokemuspohjaa Lapin matkalla, tuota kuvan hirveä ja monta muuta elämystä emme varmaan elämässämme unohda.

Huomenna olisivat juhlat, mielelläni olisin ruusun ojentanut aivan itse eikä Itellan välittämänä.

Miten luokkaretki liittyy tähän? No siksi, että olisimme muuten lähteneet juhlimaan kaveria Kouvolaan ja samalla myös serkkua Turkuun, mutta sunnuntaina lähdemme nuoren miehen luokan kanssa luokkaretkelle Tallinnaan. Olemme varautuneet kaikkeen. Aftonbladetkin otsikoi pari vuotta sitten, että "Luokkaretken tekeminen on jatkuvaa taistelua".

Harvoin tarjolla

Äitienpäivä vietettiin ajellen ristiin rastiin asuntonäytöstä toiseen. Olemme oppineet paljon aluerakentamisesta, hyvistä ja huonoista osoitteista, liikenneyhteyksistä ja asuntojen hinnanmuodostuksesta. Samalla harmittelemme ettemme uskaltaneet tehdä jo pari viikkoa sitten kauppaa ihanasta omakotitalosta, jonka veroista emme enää usko löytävämme. Asuntojen katsomisen lisäksi olemme ehtineet myös tutustua uusiin maisemiin. Lauantaina tutkimme Tantolundin siirtolapuutarhoja Södermalmilla. Eilen joimme retkikahveja Vårbergissa, korkealta kalliolta näkyi Mälarin yli kymmenien kilometrien päähän ja veneet piirsivät kuvioita järven pintaan.

Viime viikolla opimme miten Ruotsissa asuntokauppa rutistetaan aikaiseksi. Välittäjän rooli on täällä merkittävä, välittäjä soittelee asunnonkatselijoille perään, taivuttelee ostajakahdidaatteja tekemään tarjousta ja vastaavasti hiostaa myyjää myymään niin kauan kuin tarjous on voimassa. Kun asunnon näyttö on sunnuntaina, torstaina on välittäjän kannalta jo viimeinen hetki saada kauppa aikaiseksi ennen seuraavaa viikonloppua. Lauantai on hänen vapaapäivänsä, ja sunnuntaina siirrytään jo seuraavan toimeksiannon pariin.

Tilanne Tukholman asuntomarkkinoilla on nyt ostajan kannalta houkutteleva. Lähtöhinnoista ei enää nousta kolmannesta kuin parhaissa kohteissa - niin kuin siinä ihanassa omakotitalossa. Aika moni asunto on myynnissä acceptpris'illa, eli jos joku tarjoaa ilmoitetun hinnan, kauppa syntyy. Asuntoja on paljon tarjolla, uusia asuntoja rakennetaan ja vuokrataloja muutetaan asumisoikeusasunnoiksi.

Tukholmassa monet haluavat löytää asunnon tullirajan sisäpuolelta 'inom tullarna'. Täällä myös peritään ruuhkaveroa keskikaupungin rajoilla. Meillä on tarkoitus muuttaa tullien ulkopuolelle, jos sieltä saisi samalla rahalla yhtä ison mutta valoisamman ja luonnonläheisemmän asunnon.

Eilen ryhdyin tutkimaan eri alueiden meluisuutta. Nykyisessä asunnossamme herää aamuisin mustarastaan lauluun, jos ikkuna on auki, vaikka keskustassa asummekin. Tukholman kaupungin sivuilta löytyvä melukartta on oiva apu rauhallisen asuinpaikan etsijälle. Senkin mukaan tämän korttelin sisäpihojen katveissa vuorokauden keskimääräinen melutaso jää alle 45 desibelin.