tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kun kukaan ei ohjaa

Luin Svenska Dagbladetin mielenkiintoisen vertailun uskonnollisin perustein hallinnoitujen rahastojen kehityksestä Yhdysvalloissa. Parhaiten - joskaan ei hyvin - pärjäsivät islam-rahastot, jotka eivät salli sijoittamista liiketoimintaan, johon kuuluu alkoholia, pornografiaa, uhkapeliä ja sihanlihantuotantoa. Ne eivät myöskään investoi pahoin velkaantuneisiin yrityksiin eivätkä pankkeihin. Huonommin on mennyt katolisilla rahastoilla. Kaikkein huonoiten kannatti "syntirahasto", joka sijoittaa aseteollisuuteen, uhkapeliin, alkoholiin ja tupakkaan. Kun ottaa tupakan pois, lista alkaa kuulostaa Suomen valtion salkulta.

Valtiolla on monenlaista omistusta, puhtaasti poliittisissa tarkoituksissa valtion hallussa pidettyjä liikelaitoksia, strategisia ja ei-strategisia omistuksia. Olisikohan aika tutkia, mitä palkitsemisjärjestelmiä ja eettisiä toimintaohjeita yhtiöissä on voimassa? Vaikka valtio ei olisikaan mikään eettinen sijoittaja, välinpitämätön suhtautuminen toimintakulttuuriin yrityksissä luo monenlaisia riskejä. Kun eettiset sijoittajat suunnistavat muualle ja valtio omistajana pysyy passiivisena, pelikenttä jää vapaaksi kaikenlaisille pragmaatikoille.

Ainoastaan valtion omistajaohjauksesta vastuulliset ovat tyytyväisiä nykyiseen politiikkaan. Katkerin kritiikki välinpitämättömyydestä kuultiin itse Fortumin toimitusjohtajalta. Hänet on hylätty. Kylmästi isä-valtion taholta edelleen vakuutettiin, että kyllä toimivan johdon pitää osata yhtiön asiat hoitaa ilman omistajan puuttumista. Mikä väärinkäsityksien summa. Bonusten piti palkita, sitouttaa, kannustaa ja tukea. Ei auta, että rahaa on lapioitu miljoonittain, tiukan paikan tulleen pintaan nousevat yksin pihalle jätetyn lapsen tunteet.

Johtaminen on yksinäistä, mutta sen ei pitäisi olla enää tuolla palkkatasolla yllätys. Johtajan kompetenssiin kuuluu myös kyky hakea itselleen tukea. Henkilökohtaisten tunteiden purkaminen, uhriksi heittäytyminen, toisten syyttely ja turhautumisen ilmaiseminen on viisaampaa tehdä vaitiolovelvollisuuden suojissa. Tiedotusvälineet voi kutsua paikalle sitten kun on koonnut itsensä ja sanottavansa. Pörssiyhtiössä johtajan pitäisi tietää, mikä vaikutus hänen esiintymisellään on yhtiön osakkeen arvoon.

6 kommenttia:

I.O.Rumdum kirjoitti...

Luin noita alempia posauksiasi (hehheh, hyvä freud tuossa..:) ja olen niiiiin samaa mieltä. Siitäpä juohduin taas ajattelemaan, että mistä niitä ihmisiä riittää, jotka kirkkain simin ottavat vastaan korotuksia ja bonuksia vaikka porukkaa pannaan samaan aikaan pihalle?? Kuinka paljon sosiopaatteja liike-elämässä oikein onkaan? Väittävät että paljon.

-lea kirjoitti...

Moi ruu :)
Posauksiapa hyvinkin, mutta enköhän nyt jo rauhoitu pääsiäisen viettoon ;) Mukava, että jaat tuohtumukseni.

Paljon niitä on, koska ylimmälle johdolle tietyt ekstreemit luonteenpiirteet voivat olla jopa hyväksi. Uskaltaa ottaa riskejä, kun viestit muusta maailmasta eivät välity. Miten muuten uskaltaisi lähteä toisten rahoilla Venäjän energiabisnekseen...? Tuollaisen johtajan pitäisi olla hyvän tiimin ympäröimä.

Täällä Ruotsissa on kuritettu naispuolista AY-johtajaa samoista asioista. Hän onnistui säilyttämään paikkansa ottamalla kritiikin vastaan alkujärkytyksestä toivuttuaan. Ja luulenpa, että kriisipalavereja on pidetty.

WSE

June kirjoitti...

Nämä on mielenkiintoisia asioista, mutta niin vaikeita, etten osaa kommentoida mitään :(

-lea kirjoitti...

Bubble, kiva kun morjestit täällä käydessäsi :) Mä oon taas ulalla, kun luen sun musiikki yms. juttuja...

Joskus tulee pelottava tunne, että nekään eivät ymmärrä, joiden työhön se kuuluu :(

I.O.Rumdum kirjoitti...

Joo, eikä kiltteydellä ja toisten huomioonottamisella kyllä pitkälle pötkitä bisneselämässä.. Ellei kiltteydestä ja huomioonottamsiesta aleta sitten tehdä bisnestä :) Mutta siinä tapauksessa se on luultavasti pitkälle spekuloitua...

-lea kirjoitti...

Voihan sitä esiintyä kilttinä ja mukautuvana, mutta pysyä raudanlujana tilanteen tullen :))

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...