Viime päivien poliittisia melskeitä seuratessa epäluulo on noussut pintaan montakin kertaa. G20 maiden kokous suurine lupauksineen nosti pörssejä, mutta auttavatko elvytysrahat maailmaa yhtään enemmän kuin kännykkävippi rajusti häviöllä olevaa pokerin pelaajaa? Vieläkin on aistittavissa, kuinka sama porukka, joka on sotkun aiheuttanut, odottaa pääsyä jatkamaan hommia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän aamun BBC:n lähetyksessä Hedge-rahastojen hallinnoija kertoi, kuinka he haluavat päästä osaksi ratkaisua eikä osaksi ongelmaa. Minun luottamustani ei ainakaan palauta, että edelleen samat kaverit istuvat kasan päällä ja selittävät asioiden nyt olevan kunnossa.Fortumin skandaali ja täällä Ruotsissa eläkeyhtiö AMF:n sotkut kertovat sen nolon tosiasian, että talouselämä on onnistunut tekemään itsestään niin vaikeaselkoisen, etteivät valvovat poliitikot uskalla edes kysyä missä mennään tietämättömyytensä paljastumisen pelossa. Toinen riski on leimaantua yhteistyökyvyttömäksi. Taloudellisen vallan kamareihin päästetyt poliitikot jättävät käyttämättä valtansa, unohtavat toimeksiantonsa ja valtuuttajansa. Yksi yleisemmistä argumenteista AMF-eläkekeskustelussa on ollut, että jos ammattiyhdistysliikkeen edustaja ei vastusta suunnattomia jättieläkkeitä johtajille, niin kuka sen sitten tekee?
Toimiva talouselämä on tietysti myös työntekijöiden intressissä. Ylimmän johdon aseman ylikorostaminen ja pelottelu, ettei tilalle löydy ketään ellei makseta jättisummia, on näköjään tehonnut. Pörssin logiikka, sama porukka luo odotusarvoja ja pettyy tai innostuu kun on erehtynyt muutamalla prosenttiyksiköllä osavuosituloksen arvauksessa, on kenelle tahansa käsittämätöntä. Rahoitusinstrumenttien salakieli koetaan välttämättömyydeksi. Sitä se onkin niille, joilla on jotain peiteltävää. Onkohan edelleenkään missään menossa operaatiota, jossa käännetään selkokielelle rahoitusinstrumenttien ominaisuuksia, alleviivataan punaisella pahimmat miinat ja poistetaan ne tuotevalikoimasta?
Aikaisemmin työhöni on kuulunut ottaa selvää, mitä missäkin maailmankolkassa tapahtuu ja esittää asia vakuuttavasti eteenpäin tietoisena siitä, että vastassa on Suomen valtio huomattavasti paremmilla tiedonhakujärjestelmillä varustettuna. Siksi ymmärrän myös poliitikkojen pelon kysyä tyhmiä ja argumentoida rajallisella tiedolla ja ymmärryksellä. Ei ole kivaa huomata, että argumentoinnin pohjana oleva raportti on juuri vanhentunut ja nyt ei sitten voikaan muuta kuin kerätä paperinsa ja asiakkaalle sympatiapisteitä. Mutta jos on valittu ajamaan tietyn intressiryhmän asemaa, työhön kuuluu myös jatkuvasti sen opiskeleminen, mikä parhaiten edistää toimeksiantajan etua.
Ovatko poliitikot sitten unohtaneet tehtävänsä kansan ja kansantalouden etujen ajajana vai hyvässä uskossa kuvitelleet, että siunaamalla huippubonuksia ja supereläkkeitä he todella toimivat valitsijoidensa eduksi? Entä mikä harha on tällä hetkellä vallalla? Jossain on jo väläytelty johtamiskoulutusten ja -teorioiden osuutta systeemin sairastumiseen. Konsultti- ja rekrytointifirmojen osuutta ei voitane unohtaa myöskään, onhan viime vuosien ilmiöihin kuulunut ajattelun ulkoistaminen. On kuviteltu, että rekrytointifirma tietää paremmin kuin työn teettävä firma, kuka työn osaa parhaiten tehdä. Ja olisiko tämä ollut mahdollista, jos jostain olisi pitänyt löytää ihan oikeaa rahaa kaikkiin siirtoihin eikä peliä olisi voinut pelata Internetissä virtuaalista leikkirahaa siirtelemällä?
2 kommenttia:
Rahoituksen johdannaisinsturmentit kehitettään yhä monimutkaisemmiksi ja ne voivat jopa toimia käytännössä niin kauan kun markkinat toimivat ilman häiriöitä. Kun poikkeuksellinen aika koittaa, niiden kehittäjätkään eivät tiedä miten ne tulisi arvostaa yrityksen taseessa, jonka pitäisi kertoa omistajille ja rahoittajille mikä yrityksen taloudellinen asema on ja mitä riskejä sen toimintaa sisältyy.
Johdon palkitsemisen osalta voimme arvata, että seuraavaksi ehdotetaan palkitsemisen rakentamista siten, että sen pitää perustua pitkäjänteiseen tuloksentekoon ja lyhytaikaisilla esim. parin vuoden tappiollisilla vuosilla ei saa olla vaikutusta johdon palkkioihin. Kun hyvät vuodet tulee, ehdotetaan vastaavasti, että hyvien tulosten pitää näkyä suurempina palkkioina kun on yritys viety vaikeitten aikojen yli. Sama meno senkun jatkuu.
Anonyymi, kiitos kommentista !
Kuvittelen että finanssialalla on vielä osattu spekuloida kurssinousuilla ja -laskuilla, mutta rahojen katoaminen konkursseihin, luottotappioihin ja jopa huijauksiin ei ole näyttänyt todennäköiseltä nousukauden pyörteessä.
Rahoitusalan pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, milloin tulos on syntynyt. Jos saadaan myytyä rahasto-osuuksia tai lainoja, niin onko silloin jo syytä palkita?
Optimistisesti kuvittelen johdon palkitsemisperusteiden muuttuvan jos ei pysyvästi niin ainakin pitemmäksi aikaa. Tosiaan voi käydä niin, että nyt aletaan palkita tappiollisiltakin vuosilta ruhtinaallisesti, ja muutokset saavat taas kerran aikaan arvaamattomia vaikutuksia.
Lähetä kommentti