Luokkaretkelle lähdössä

Kahlaavan hirven kuvasi vanhempi veljes

Luokkaretki on ruotsiksi klassresa, senhän tiedämme. Klassresa tarkoittaa myös tietyissä yhteyksissä matkaa sosiaaliluokasta toiseen. Tässä taannoinkin katselin televisio-ohjelmaa, jossa sekä haastattelija että haastateltava todistivat toisilleen, ettei heidän kummankaan pitäisi olla televisiossa, koska ovat molemmat lähtöisin lähiöstä ja yksinhuoltajaperheestä. Mutta he ovat tehneet 'klassresan', he ovat poikkeuksia.

Omat lapseni ovat ison osan elämästään asuneet alueella, jossa vain harvat maksoivat itse vuokransa laman jälkivuosina. Kerran laskin, että korttelissa asui 16 alle 16-vuotiasta poikaa, 12 heistä yhden vanhemman, siis äidin kanssa. Ehkä joskus vielä muutan mieleni, mutta en osaa kuvitella parempaa kasvuympäristöä lapsille.

Pihalla leikittiin tuntitoltulla purkkista, kommandoa, penkkistä, kirkkistä. Leikin tilanne oli helppo tarkistaa kuulostelemalla ulkona raikuvia huutoja. Läheinen joenranta ristittiin Havaijiksi, ja siellä uitiin, soudettiin ja kalastettiin. Mieleen on jäänyt näky, kun myöhäisenä kesäiltana joelta kulki jonossa kymmenkunta erimittaista poikaa uikkareissaan, isommat olivat käärineet pyyhkeet niin kuin miehillä on tapana. Joella lapset myös kohtasivat elämän raadollisuutta, kun sorsaemo tappoi heikoimman poikasensa. Järkyttyneet b-mielisairaalan läheisyyteen tottuneet eläimellisen tragedian silminnäkijät arvioivat tilannetta: "Se emo olisi pitänyt viedä lintumielisairaalaan".

Vehnäjauhoja kului kalojen syöttitaikinaan. Mukava naapurintäti osti uskollisesti kaikki joesta nousevat kalat kissalleen. Toinen taskurahanlähde oli alkoholisoituneen naapurin roskikseen viemät kaljatölkit, joita kilvan pelastettiin roskien seasta ja palautettiin kauppaan.

Viiden vuoden jälkeen muutimme vain puolen kilometrin päähän, mutta se tuntui äärettömän pitkältä matkalta. Kotipihan pojille tarjoama suoja särkyi, jopa ystävyys tuntui hetken aikaa uhatulta. Mutta vanhalla pihalla leikit jatkuivat, ja yökyläilystä oli jo sitä ennen tullut viikottainen tapa. Uuden kotimme pihalta löytyi taas paikka majalle, laiturilla ongittiin kuin aina ennenkin ja kommandot väijyivät nyt uusissa piiloissa. Kun sitten muutimme tänne Ruotsiin, ensimmäinen yövieras oli kukas muu kuin kaveri vanhalta pihalta. Viime kesänä keräsimme taas yhteistä kokemuspohjaa Lapin matkalla, tuota kuvan hirveä ja monta muuta elämystä emme varmaan elämässämme unohda.

Huomenna olisivat juhlat, mielelläni olisin ruusun ojentanut aivan itse eikä Itellan välittämänä.

Miten luokkaretki liittyy tähän? No siksi, että olisimme muuten lähteneet juhlimaan kaveria Kouvolaan ja samalla myös serkkua Turkuun, mutta sunnuntaina lähdemme nuoren miehen luokan kanssa luokkaretkelle Tallinnaan. Olemme varautuneet kaikkeen. Aftonbladetkin otsikoi pari vuotta sitten, että "Luokkaretken tekeminen on jatkuvaa taistelua".

Harvoin tarjolla

Äitienpäivä vietettiin ajellen ristiin rastiin asuntonäytöstä toiseen. Olemme oppineet paljon aluerakentamisesta, hyvistä ja huonoista osoitteista, liikenneyhteyksistä ja asuntojen hinnanmuodostuksesta. Samalla harmittelemme ettemme uskaltaneet tehdä jo pari viikkoa sitten kauppaa ihanasta omakotitalosta, jonka veroista emme enää usko löytävämme. Asuntojen katsomisen lisäksi olemme ehtineet myös tutustua uusiin maisemiin. Lauantaina tutkimme Tantolundin siirtolapuutarhoja Södermalmilla. Eilen joimme retkikahveja Vårbergissa, korkealta kalliolta näkyi Mälarin yli kymmenien kilometrien päähän ja veneet piirsivät kuvioita järven pintaan.

Viime viikolla opimme miten Ruotsissa asuntokauppa rutistetaan aikaiseksi. Välittäjän rooli on täällä merkittävä, välittäjä soittelee asunnonkatselijoille perään, taivuttelee ostajakahdidaatteja tekemään tarjousta ja vastaavasti hiostaa myyjää myymään niin kauan kuin tarjous on voimassa. Kun asunnon näyttö on sunnuntaina, torstaina on välittäjän kannalta jo viimeinen hetki saada kauppa aikaiseksi ennen seuraavaa viikonloppua. Lauantai on hänen vapaapäivänsä, ja sunnuntaina siirrytään jo seuraavan toimeksiannon pariin.

Tilanne Tukholman asuntomarkkinoilla on nyt ostajan kannalta houkutteleva. Lähtöhinnoista ei enää nousta kolmannesta kuin parhaissa kohteissa - niin kuin siinä ihanassa omakotitalossa. Aika moni asunto on myynnissä acceptpris'illa, eli jos joku tarjoaa ilmoitetun hinnan, kauppa syntyy. Asuntoja on paljon tarjolla, uusia asuntoja rakennetaan ja vuokrataloja muutetaan asumisoikeusasunnoiksi.

Tukholmassa monet haluavat löytää asunnon tullirajan sisäpuolelta 'inom tullarna'. Täällä myös peritään ruuhkaveroa keskikaupungin rajoilla. Meillä on tarkoitus muuttaa tullien ulkopuolelle, jos sieltä saisi samalla rahalla yhtä ison mutta valoisamman ja luonnonläheisemmän asunnon.

Eilen ryhdyin tutkimaan eri alueiden meluisuutta. Nykyisessä asunnossamme herää aamuisin mustarastaan lauluun, jos ikkuna on auki, vaikka keskustassa asummekin. Tukholman kaupungin sivuilta löytyvä melukartta on oiva apu rauhallisen asuinpaikan etsijälle. Senkin mukaan tämän korttelin sisäpihojen katveissa vuorokauden keskimääräinen melutaso jää alle 45 desibelin.

Taustalla vaikuttaa raha

Suomessa eivät politiikan skandaalit synny siitä, mitä on tapahtunut, vaan pitkäaikaisen normaalin käytännön paljastumisesta. Kummasti tajuntaa laajensi tietää, ketkä kansanedustajien esivalinnan tekevät, keitä ovat nämä politiikan taustavaikuttajat, näkymättömät kädet, jotka annostelevat rahaa vaalityöhön sopiville ehdokkaille. Vaikka olen tiennyt ystävän kampanjointia seuratessa eduskuntavaaleihin osallistumisen kalleuden ja kuullut kerrottavan isännästä, joka metsänsä aukkoja nimesi vaalivuosien mukaan, en ole tarkemmin vaivautunut miettimään, millä rahoilla isot kampanjakulut maksetaan.

Oudon tietämättömiä poliitikot ovat rahoittajistaan, mutta ehkä politiikkaan ryhtyminen vaatii juuri sellaista hieman hyväuskoista mielenlaatua. Itseihailuun taipuvaisen mieli voi hyvinkin pystyä uskomaan, että joku ihan pyyteettömästi haluaa tukea hänen pyrkimyksiään hoitaa yhteisiä asioita. Mutta eihän kukaan lahjoita rahaa pyyteettömästi. Jos maksan avustusta hyväntekeväisyysjärjestölle, valitsen järjestön omien arvojeni mukaan, ja edellytän, että järjestö toimii lupaamallaan tavalla edistämänsä asian hyväksi. Muuten vaihdan avustuskohdetta.

Sen lisäksi, että moni äänestäjä miettii, tulikohan äänestettyä Team Sukaria eikä sitä kirkasotsaisesti yhteiskunnallisia epäkohtia poistamaan pyrkivää ehdokasta, varmaan harmittaa myös niitä valitsematta jääneitä ehdokkaita, joita liikemiehet eivät suosineet. Luulisi ottavan päähän, jos olisi kierrellyt itse maksamillaan bensoilla pitkin maakuntaa, myynyt osakkeita tai hakkuuttanut aukon perintömetsään vaalityötään edistääkseen, ja loppujen lopuksi niin kerätyt äänet olisivat auttaneet jonkun paremmissa väleissä liike-elämän kanssa olevan eduskuntaan. Siis sellaisen, jolla on varaa kunnon ilmoitteluun.

Nyt vakuutellaan, että kyse on vain vaalirahoituksen salailusta, ongelma poistuu, kun tiedot saadaan julki. Suomessa piirit ovat pienet, raskaan sarjan vaikuttajat voivat puuttua melkein mihin asiaan vain. Jos raskaan sarjan vaikuttajaan sitten ottaa yhteyttä henkilö, joka on juuri tukenut kymmenillä tuhansilla euroilla tämän vaalityötä, niin rahan vaikutusta tuskin voi eliminoida. Eilisillan ohjelmassa ministeri puolusteli, että tällaista suurta tukijaa kansanedustajan tai ministerin pitää kuunnella samalla tavalla kuin kaikkia muitakin yhteydenottajia. Tässä kohtaa korvani takana kaikuu sana 'jääviys', pitäisi osata pitää näppinsä erossa tilanteista, joissa asiaankuulumattomat kytkennät voivat vaikuttaa vaikkei varsinaisesti käyttäisikään niitä edukseen.

Tämän päivän tietojen mukaan vaaliavustussummille ollaan määräämässä kattoa, ja jos sille säännölle ei keksitä sopivaa kiertomekanismia ensi vaaleihin mennessä, niin sitten nähdään mitä suuret tukisummat ovat merkinneet eduskunnan kokoonpanossa. Rajoitus myös vähentää kansanedustajien riskiä joutua riippuvuussuhteeseen tukijastaan. Onhan inhimillistä miettiä äänestysnappia painaessaan, miten äänestyskäyttäytyminen vaikuttaa seuraavissa vaaleissa, ehkä asioita huolellisesti harkitseva miettii myös vaalibudjettiaan.

Kannattaisi muuten laittaa se ilmoitusvelvollisuus myös vastikkeellisiin maksuihin vaaliorganisaatioille, mitäs salailemista niissäkään on - ellei haluta jättää elefantinkokoista aukkoa uusiin sääntöihin.

Kaksi

Menneen talven muistoksi osallistun Valokuvatorstain kaksivuotispäivän tehtävään kuvalla näistä kahdesta, jotka paistattelivat auringossa hiihtoloman aikaan. Ainut jää näköpiirissä on tuo ohut riite, jota sitäkään ei pääse murtamaan.

Onnittelut kaksivuotiaalle!

Kärhö nupullaan

Suomen pihamaalla kärhö on päättänyt kukkia ensimmäistä kertaa, ja tekeekin sen nyt kunnolla. Siksi tuo mitäänsanomaton kuva muistuttaa bloginpitäjää ja -lukijoita puutarhan ihmeestä, joka tapahtui juuri kun olin hyväksymässä, ettei kasvini vain sovi Suomen kylmiin keväisiin. Aikaisempina vuosina ei alkukesän normaaliin kukinta-aikaan ole ollut kukan kukkaa, vaan ainoastaan loppukesästä pari kukintoa muistuttamassa, että kukkiakin osaisin jos viitsisin. Nyt koko kasvi on täynnä nuppuja, mutta muuten sen kauneudessa ei ole kehumista. Lehdet ovat vähissä, enemmänkin näkyvissä on ruskeita köynnöksen rankoja ja viime vuoden kuivaneita lehtiä. Eikö joku sanonut, että kasvit ryhtyvät kukkimaan kun ovat kuolemaisillaan?

Eilen illalla harmitti kun ei voinut toteuttaa jokaisen ulkosuomalaisen kansalaisvelvollisuutta äänestää Suomen euroviisuedustajaa. Onneksi systeemin muutoksella ei ollutkaan pelättyjä vaikutuksia. Molemmat ruotsalaisten suosikkimaat Norja ja Suomi pääsivät jatkoon, vaikka täällä ei oltukaan äänestysvuorossa. Päivän DN oli noteerannut Teräsbetonin onnistumisen ihan kuvan kanssa. Täällä myös jännitetään miten ennakkosuosikki Ruotsin edustaja torstaina pärjää, mutta samalla ollaan aika vaisuja verrattuna aikaisempiin vuosiin. Ehkä Carolan ja The Arkin odotettua heikompi menestys on opettanut jotain.

Jalkapallo ihmisoikeutena

Valokuvatorstain haasteen aiheena ovat tänään ihmisoikeudet. Lasten oikeuksien julistuksessa sanotaan muun muassa:

Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

Kannattaa klikata kuva suureksi

Onnettomuuksien suma

Viime päivinä on isoja onnettomuuksia tapahtunut Burmassa, Kiinassa ja eilen Jaipurissa. Eivätkä siinä varmaan kaikki, mutta kun uutisaikaa on vain rajoitetusti ja etusivulle mahtuu vain muutama asia. Tapahtumat saavat tuntemaan voimattomuutta, etenkin Burman tilanne, jossa hallitus ei anna viisumeita avustustyöntekijöille, avustuslastissa ollut laiva uppoaa, eikä aikaa avun odottamiseen ole.

Eilen Ruotsista lähti kaksi pelastuslaitoksen työntekijää avustuskoneen kanssa Burmaan. Maan hallitus pitää kaikkea avustustoimintaa tiukasti otteessaan, eikä ulkopuolisilla ole paljoa sanomista, vaikka kuinka tietäisivät paremmin, miten asiassa pitää toimia. Vieraissa olosuhteissa, puutteellisen infrastruktuurin varassa toimiessa eivät muun järjestelmän opit myöskään välttämättä toimi. Ilmasto- ja maantieteelliset olosuhteet asettavat omat rajansa, ja on vielä otettava huomioon kulttuuri ja uskonto. Hallitus tietysti vahtii, ettei apua mene vääriin käsiin, heidän mielestään.

Jaipurin tapahtumat koskettivat, koska Intian matkallamme kävelimme juuri noita ostoskatuja pitkin, joilla räjähti kuusi pommia vaatien ainakin 80 ihmisen hengen. Jaipurissa oli mukava kierrellä kauppoja, istua teetä juomassa myyjien kanssa ja ihailla eteen tuotavaa tavaraa.
Yövyimme palatsissa, joka oli muutettu hotelliksi. Itse maharadja kertoi mielellään suvustaan, hänen isoisänsä isoisä ties kuinka monennessa polvessa oli saavuttanut asemansa hoitamalla hyvin kuninkaan kameleja. Hauskana yhteensattumana katsoimme elokuvaa Guru äskettäin. Siinä joku epäilee gurun aitoutta sillä perusteella, että hän on pelannut golfia Jaipurin maharadjan kanssa, eikä tämä ollut tiennyt gurua. Tapaamamme Jaipurin maharadja oli innokas golfin pelaaja, tyylipuhdas golf-asu päällä ja tasoitus sitä luokkaa, että aikaa on vietetty säästelemättä viheriöllä.

Jaipur on täynnä mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kaupungin ulkopuolella on Amberin linnoitus, keskellä kaupunkia Tuulten palatsi, ja aikaa kuluu myös Jantar Mantarin astrologisessa observatoriossa. Kaupunki elää turismilla, pommi-iskun vuoksi siitä riippuvaisten elämä vaikeutuu. Intian köyhyydessä kaduilla liikkuu paljon kerjäläisiä ja ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin kävellä pitkin katuja. Varmaan moni eilisistä loukkaantuneista eli muutenkin vaikeaa elämää. Niin kuin se pieni likainen poika, jonka muistan seuranneen meitä ostoskierroksellamme.

Nyt on avustusrahaa kerääntynyt Burman uhrien hyväksi vain häviävän pieni osa siitä mitä tsunamin uhreille kerättiin. Niitä rahoja taas on edelleen odottamassa jälleenrakennuksen etenemistä. Kyse on Thaimaan naapurimaasta, eikä tsunamin takia kukaan ole enää hengenvaarassa. Tsunami kosketti, ehkä oli itsekin käynyt lomalla siellä, siellä oli maanmiehiä hädässä ja heidän kauttaan pystyi kuvittelemaan myös paikallisten asukkaiden hädän. Hätä on suuri Burmassakin, nyt Punaisen Ristin työntekijä on jo päästetty alueelle kertomaan avun tarpeesta.