torstai 13. joulukuuta 2007

Lucia - valon tuoja

Aamu omistettiin Santa Lucialle, syrakusalaiselle neidolle, joka koki marttyyrikuoleman, mutta joka vieläkin tuo valoa vuoden pimeimpään yöhön. Traditio ei ole kovin vanha, ensimmäinen Luciakulkue on järjestetty viime vuosisadan alussa. Muuten on vuoden pimeintä yötä juhlittu syöden ja juoden jo ainakin keskiajalta lähtien. Niin meilläkin ilta omistettiin pullan leipomiselle. Yhtä vahvasti kuin tuo kynttelikkö päässään laulava neitonen kuuluvat joulukuun 13. päivään pullat, lussekatter.

Ruotsalaiseen Lucia-viisujen sikermään kuuluu sen alunperin italialaisesta kaupungista kertovan laulun Santa Lucian lisäksi tilanteen mukaan vaihtuvia muita lauluja, joiden sanat ja sävelet vaihtelevat alueittain. Staffansvisaninissa kerrotaan tarinaa Staffanista, nimi vastannee ensimmäistä marttyyria. Sen mukaan Staffan oli tallirenki, joka ratsasti hevosella kertomaan Herodekselle, että Jeesus on syntynyt. Kun Herodes ei asiaa uskonut, hänen lautasellaan ollut paistettu kukko virkosi laulamaan asian vahvistukseksi.

Traditiot eivät ole kuolemassa, varmaan tiernapojat nähdään ensi viikolla, toivottavasti. Enää ei ole aivan yhtä herkkää joulujuhlissa kuin aikoinaan lapsosen esittäessä pyyheliina päässään Josefia, mutta osaavat ne olla ysiluokkalaisten poikien möreät miehenäänetkin niin liikuttavia. Eikö se niin ole, että tosiäiti itkee koulun juhlissa vaikka oma lapsi esittäisi kiveä siellä kedolla?

4 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Tosinainen itkee, vaikka kuulisi vaan Maa on niin kaunis tai Suvivirren tai näkisi penkkarihumua tai ylioppilaita missä tahansa. Se pamauttaa samantien mieleen kaikki ihanat koulumuistot, kaksitoista pitkää ihanaa vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Ollessani vanhempainyhdistysaktiivi ehdotin, että vanhempainyhdistys jakaisi nenäliinoja ovella juhliin mentäessä, kun niitä ei kuitenkaan muista ottaa siinä aamusutinassa mukaan, tai sitten unohtuu kamera. Ihmettelin ensimmäisissä kevätjuhlissa, kun kuopuksensa laulun äärellä neljän lapsen vanhemmat vetistelivät oikein antaumuksella. En ihmettele enää.

Krisu kirjoitti...

Kiitos reseptistä! Muuten ihan ok, mutta mitäs tuo "Kesella" nyt onkaan?

Enkä ilman itkua selviä sitten mistään pippaloista!

-lea kirjoitti...

Anteeksi Krisu, kun kommentti on jäänyt huomiotta. Kesella on tavallista maitorahkaa, meni muutama kuukausi täällä lahden takana kun opin tuon salaisuuden.

Toivottavasti pullat ehtivät vielä jouluksi <:)

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...