Opiskelijatyttöjen oikut

Tuo sairaalan näköinen rakennus on paikka, jossa oikeustiedettä opiskellaan Tukholman yliopistossa. Kotikatsomo näytti näytti minisarjan, kertomuksen Helsingin yliopistossa lakia lukevista tytöistä, joiden opiskelu ei oikein suju, ylitetään rajat ja otetaan arveluttavat keinot käyttöön. Pitihän se katsoa.

Kertakaikkisen epäuskottava juttu. Ensimmäisessä jaksossa kesti 45 minuuttia, ennen kuin oltiin ensimmäistä kertaa lukusalissa. Oikeustieteen opiskelu on tauotonta lukusalissa istumista, meni huonosti tai hyvin. Toiseksi, opettajanviran saaminen ei ainakaan takavuosina ollut mahdollista siinä iässä, että olisi enää opiskelijatyttöjä kiinnostanut. Minun mielestäni ne proffat ja muut luennoitsijat olivat aivan kamalan vanhoja, ainakin 40-vuotiaita.

Mutta likkojen asuminen kimppakämpässä herätti hauskoja muistoja. Niin kuin sen, kun kämppikseni kanssa sovittelimme toistemme vaatteita, aina piti sovittaa mitä toinen oli ommellut, neulonut tai ostanut. Peiliä meillä ei ollut, joten tilasimme hissin kuudenteen kerrokseen, toinen piti hissin ovea auki ja toinen sovitteli. Vieläkin tavatessamme käymme esittelemme toisillemme viimeisimmät vaateostokset, mutta emme enää sovittele, vaikka kokovartalopeilit löytyisivät ihan omasta takaa.

Välillä epäilytti, että juoni on totta, eihän tuollaista kukaan keksisi. Vaan kun tapaa nykyajan opiskelijoita, tuntuu että he ovat paljon päämäärätietoisempia kuin me silloin nuorina, jolloin tosiaan joiltain saattoi jäädä fuksivuosi päälle. Muka nykyajan todellisuutta kuvastaa ehkä asetelma miesprofessorit ja naisopiskelijat, 1980-luvulla opiskelijoista oli vielä puolet miehiä, ja professoreista kaikki paitsi yksi. Eivätkä siellä ainankaan silloin tytöt viihtyneet, kunhan päästin papereiden kanssa tutkintovankeudesta ulos. Mielenkiintoinen työ on onneksi hyvittänyt opiskelun tylsyyden.