Joulustressiä on nyt jo pieni annos nautittu koulun joulumyyjäisleipomisten ansiosta. Sitä ei vain tunnu riittävän tarpeeksi pitkään, vaan keittiön siivoaminen on tehtävä pelkän velvollisuudentunteen voimalla. Maalla asuessa olisin jo soittanut ja pyytänyt jonkun iltaa istumaan, kun on vielä tuoreita leivonnaisiakin. Viimeistään sitten kun vieras istahtaa pöytään ainakin se pöytä olisi puhdas ja järjestyksessä. Sosiaalinen kenttämme ei vain ole täällä kaupungissa niin kehittynyt, että voisi noin vain pyytää ketään, puhumattakaan että kukaan spontaanisti parin tunnin varoajalla tulisi kylään.Viime vuonna kävimme ystävien kanssa syömässä ruotsalaisen joulupöydän antimia perinteikkäässä ravintolassa Djurgårdenissa. Alkuun nautittiin glögiä, sitten kalapöydän antimia ja erilaisia leikkeleitä, lämpimänä ruokana oli possua, haudutettua punakaalia, janssonin kiusausta, lipeäkalaa, ja kaikkea mahdollista mitä perinteiseen ruotsalaiseen joulupöytään kuuluu lihapullia unohtamatta. Minulle paras osio oli jälkiruokapöytä kaikkine käsintehtyine makeisineen, jotka oli valmistettu juuri niin kuin 1960-luvun keittokirjan ohjeissa neuvottiin.
Elämyksenä ruotsalainen joulupöytä oli kokemisen arvoinen, ja monet nuoruuteeni kantautuneet kulttuuriset vaikutteet täältä lahden takaa saivat selityksensä. Hieman Fanny ja Aleksanderia, keittokirjan sivuja, kartanon fiiniä joulunviettoa. Mitään suurta himoa suolaa, sokeria ja rasvaa jo kerta-annoksina hengenvaarallisia määriä sisältävien herkkujen ääreen en kuitenkaan tunne, paljon enemmän kaipaan lanttulaatikkoa. Makuaisti kun kehittyy ympäristön mukaan, ja jouluruuatkin ovat enemmän muistelua kuin maistelua.
Edit hetkeä myöhemmin. Koululainen, jonka luokkakassan kartuttamiseksi kaikki talkooleipominen tapahtui, ryhtyikin siivoamaan keittiötä. Tässä sitä vain surffaillaan, ja samalla ihaillaan keittiön siistiytymistä.
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen ilmiö tämä ruotsalaisten tapa käydä syömässä jouluruokia ravintolassa ennen joulua. Lieneekö sitä suomalainen niin aidon perään, että haluan syödä jouluruokia vain jouluna ja kotitekoisena. Pikkujouluissakaan en välitä lanttulootaa vetää, mieluummin jotain voileipäpöydän tapaista.
Vaikka en ole koskaan asunut maalla, on mielikuva joulusta silti maaseutupohjainen. Joulusauna, tallilyhty, tontut, perinneruoka, tupa ja leivinuuni. Joulukorttien joulu, sitähän me kaikki tavoitellaan.
Seuraava sukupolvi osaa joskus yllättää!
Ihan totta, se että käydään syömässä täysimittainen jouluateria tai vähän isompikin vielä joulua odotellessa rikkoo mielestäni joulun odotuksen. Niinkuin ottaisi palan täytekakkua ennen pöytään viemistä.
Niin, hauska vielä tuo motiivikin, siivosi keittiön että pääsee leipomaan joulutorttuja :)
Lähetä kommentti