tiistai 10. kesäkuuta 2008
Pysähtyneet tavarat
Meillä ei perhe elä täysihoidossa. Pyykit pestään, jos ne on tuotu pyykkikoriin, ja sittenkin jokainen voi joutua pyykkitupavuoroon. Vähän aikaa sitten sattui sekaannus, kassillinen likaista pyykkiä oli jäänyt väärään huoneeseen. Kun sitten selvittelimme, miksi näin kävi, huomasimme nuoren miehen olettaneen, että pyykit menevät pesuun, kun ne laittaa likapyykkikassiin. Tilanteesta syntyi lentävä lause "Eikö ne mene?"
Tietyillä tavaroilla on muita suurempi taipumus jättää menemättä eteenpäin. Pyykkikoriin laitetut vaatteet vielä menevät pesukoneeseen, ja puhdas pyykki tulee kynnyksen yli asunnon sisäpuolelle, mutta siihen se pysähtyy. Nytkin meillä seisoo eteisen lattialla kolme kassillista viikattua pyykkiä. Huomenna on onneksi tulossa vieraita, yleensä vieraiden tulon lähestyessä pysähtyneet tavarat lähtevät liikkeelle.
Muita niskoittelevia tavaroita on runsaasti. Pölyimuri ei mene siivouskomeroon. Matkalaukusta eivät tavarat ensin mene paikoilleen, sitten tyhjänä matkalaukku jää nurkkaan odottamaan lähtöä varastoon. Tyhjät pullot eivät ymmärrä oma-aloitteisesti siirtyä lasinkeräykseen. Sanomalehtien kulkua paperinkeräykseen on yritetty jouduttaa sijoittamalla keräyskassi strategisesti niin, että pöydälle pysähtyneet paperit pinoutuessaan liian korkeaksi kasaksi putoavat melkein itsestään pussiin, joka taas jää odottamaan menemistään keräyslaatikkoon.
Tyhjä tila houkuttelee huonosti liikkuvia tavaroita. Asunnon stailauksen yhteydessä minulta hävisi makuuhuoneesta tuoli, johon kaappiin aikovat puolipitoiset vaatteet jäivät helposti lojumaan. On siis pakko opetella jouduttamaan vaatteiden matkaa komeroon ennen kuin ne sängynpäätyyn pinottuna alkavat häiritä yöunta. Tietysti voisi ottaa rennosti, lattiatila on vielä käyttämättä, toisin kuin perheen teini-ikäisellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähdössä
Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...
-
Välillä pitää käydä shoppailemassa, jotta tietäisi mitä taloudesta puuttuu. Erityisen hyvin piilevät tarpeensa saa selville Lidlin vaihtuvan...
-
Valokuvatorstain 100. haaste on jo keväällä esitetty kesämyrskyhaaste. Nämä pilvet olivat vaikuttavat, mutta myrsky ei hyökännyt päälle, va...
-
Viikon uutisia vaivasi yllätyksettömyys. Victorian kihlauksesta ei nyt sitten tarvitse kysyä joka haastattelussa, ja perheen nuoremmatkin si...
9 kommenttia:
Kuulostaa tutulta. Yhteiselossa meillä pidetään paikat kunnossa, mutta joskus kun mies on ollut matkoilla, olen elänyt kuin pellossa: levitellyt vaatteita ja astioita, syönyt einesruokaa suoraan paketista ja siivonnut vasta paluuta edeltävänä päivänä. Pitää perfektionistinkin saada joskus irrotella!
Tuo kuva on kuin vanhanaikaisesta satukirjasta! Unelmien leikkipaikka.
Katriina, ihana tuo mansikankukka-avatar :)
Rennosti ottamisen taitoa pitää harjoittaa, tosin toivoisin itse olevani johdonmukaisempi paikkojen kunnossa pitämisessä, että pienemmälläkin siivouksella saisi tavarat ojennukseen.
Nappasin kuvan Djurgårdenin lautalla, tuo Gröna Lundin rannassa oleva karuselli on söpö.
Ihastuttavan hauska kirjoitus. Näkökulma on ihan omanlaisensa!
Sopisi julkaistavaksi laajemmaltikin (kuten monet muutkin kirjoituksesi!).
-ruu
Kiitos, ruu, rohkaisevasta palautteesta, hiljaa mielessäni joskus mietin itsekin, voisinko jonnekin tarjota kirjoitelmiani.
Olipa ihanan lohdullista luettavaa. kiitos.
Meillä taas on sen verran liikaa väkeä ja tavaraa suhteessa vapaisiin tuoleihin ja sängynpäätyihin, että ahdistun, jos tavarat ja ainakin nyt vaatteet eivät pian mene omille paikoilleen. Taidan olla aikamoinen jäkättäjä pojilleni, mutta meille mahtuu ovesta sisään, koska kengät ovat omilla paikoillaan, ystäväni valittavat, että sukeltavat kenkävuorien läpi koteihinsa. :D
Tuulijärvi, ei kai teilläkin ;?
Krisu, ymmärrän hyvin, tosin niistä kengistä oli aina helppo laskea kuinka paljon kavereita on tullut kylään koulun jälkeen. Meillä on jo menossa poismuuttovaihe. Kenkäkasa eteisessä pienenee vääjäämättömästi, vaikka minullakin niitä ihan kiitettävästi on ;)
Whatsoever, kyllä vaan meilläkin! Niskoittelevat tavarat ovat ainainen riesani. Välillä julistan sodan niitä vastaan ja hetken ne pysyvät paikoillaan, mutta mitkään kasvatuskeinot eivät tunnu tehoavan. Ei auta kuin opetella oloihinsa tyytymään ja lakata etsimästä tavaroita sieltä, missä niiden kuuluisi olla.
Lähetä kommentti