Luokka 9B miehitysmuseossaTänään näytetään televisiossa kokonaisuutenaan sarja Luokka 9A, jossa kerrotaan, kuinka alisuoriutunut luokka oikeanlaista opetusta saadessaan pystyy ylittämään itsensä. Koulun vakituiset opettajat antavat tilaa Ruotsin parhaille opettajille, jotka muutamassa kuukaudessa yrittävät saada yhden valtakunnallisesti heikoimmista luokista kolmen parhaiten menestyneen luokan joukkoon. En ole sarjaa nähnyt, mutta tänä iltana voisi katsoa mistä lähdettiin ja mihin tultiin.
Kevään aikana ovat yhdeksäsluokkalaiset saaneet suoritettavikseen kansalliset kokeet, jotka auttavat arvostelussa ja joista voidaan yleisesti arvioida, kuinka hyvin oppimistavoitteet on saavutettu. Tulevaisuudessa näitä kokeita järjestetään useammissa aineissa, nyt ne täytyy suorittaa vain ruotsissa, englannissa ja matematiikassa.
Ruotsin koulujärjestelmää kritisoidaan edelleen, vaikka on siinä paljon hyvääkin. Meidän onneksemme koitui taitoaineiden suuri määrä yläasteella. Suomessa taitoaineiden valinta yläasteella tapahtuu teoreettisten aineiden kustannuksella tai sitten joudut valitsemaan esimerkiksi joko musiikin tai kuvaamataidon. Kun yläasteikä on kuitenkin huimaa kehityksen aikaa kaikissa taidoissa, miksi jättää puhkeamaisillaan olevat kyvyt lepäämään 13-vuotiaan tasolle?
Kun tulimme keskiviikkoaamuna väsyneinä Tallinnan matkaltamme, oppilaat menivät suoraa päätä koulun teknisten töiden luokkaan tekemään töitään valmiiksi, vaikka heitä ei kukaan siihen velvoittanut. Motivaatio myös muissa taitoaineissa on ollut korkea, minkä on huomannut seuratessaan kuvaamataidon työhön käytettyä aikaa ja energiaa, samoin kotitaloutta on opiskeltu suurella innolla. Kevään ryhmätyönä oli etnisen ruoan valmistus. Sitä varten kerättiin tietoa netistä ja suunniteltiin ostoslistaa ja työjärjestystä. Työn tuloksensa syntyivät kreikkalaiset lihapullat lisukkeineen ja tietopaketti kreikkalaisesta ruoasta.
Liikunnan opetusta täällä ilmeisesti on myös enemmän kuin Suomessa, ja ainakin se on erilaista. Tytöt ja pojat ovat samassa liikuntaryhmässä, ja opetus on erilaisiin liikuntalajeihin tutustumista. Siihen osaltaan vaikuttaa liikuntasalin puuttuminen koulusta, on pakko kierrellä eri liikuntapaikoissa koulun ulkopuolella. Oppilaat saavat yhdeksännellä luokalla tehtäväkseen oman liikunnanohjauksen, meillä nuori piti kaverinsa kanssa sulkapallotunnin. Tuntuu kuin liikuntatunneille täällä mentäisiin innokkaammin kuin Suomessa. Ainakaan mitään nurinoita ei ole kuulunut, vaikkei mitään koululiikuntafaneja ollakaan. Opettajasta pidetään yli kaiken, ja kyllä hän tuntuukin osaavan motivoida kunnon ylläpitämiseen.
Toivottavasti täällä osataan nähdä myös nykyisen koulujärjestelmän hyvät puolet, kun systeemiä uudistetaan. Pisa-tutkimuksessa parhaiten menestyminen ei ole arvo sinänsä, vaan se, miten hyvin koulu valmentaa tulevaa elämää varten.
Kevään aikana ovat yhdeksäsluokkalaiset saaneet suoritettavikseen kansalliset kokeet, jotka auttavat arvostelussa ja joista voidaan yleisesti arvioida, kuinka hyvin oppimistavoitteet on saavutettu. Tulevaisuudessa näitä kokeita järjestetään useammissa aineissa, nyt ne täytyy suorittaa vain ruotsissa, englannissa ja matematiikassa.
Ruotsin koulujärjestelmää kritisoidaan edelleen, vaikka on siinä paljon hyvääkin. Meidän onneksemme koitui taitoaineiden suuri määrä yläasteella. Suomessa taitoaineiden valinta yläasteella tapahtuu teoreettisten aineiden kustannuksella tai sitten joudut valitsemaan esimerkiksi joko musiikin tai kuvaamataidon. Kun yläasteikä on kuitenkin huimaa kehityksen aikaa kaikissa taidoissa, miksi jättää puhkeamaisillaan olevat kyvyt lepäämään 13-vuotiaan tasolle?
Kun tulimme keskiviikkoaamuna väsyneinä Tallinnan matkaltamme, oppilaat menivät suoraa päätä koulun teknisten töiden luokkaan tekemään töitään valmiiksi, vaikka heitä ei kukaan siihen velvoittanut. Motivaatio myös muissa taitoaineissa on ollut korkea, minkä on huomannut seuratessaan kuvaamataidon työhön käytettyä aikaa ja energiaa, samoin kotitaloutta on opiskeltu suurella innolla. Kevään ryhmätyönä oli etnisen ruoan valmistus. Sitä varten kerättiin tietoa netistä ja suunniteltiin ostoslistaa ja työjärjestystä. Työn tuloksensa syntyivät kreikkalaiset lihapullat lisukkeineen ja tietopaketti kreikkalaisesta ruoasta.
Liikunnan opetusta täällä ilmeisesti on myös enemmän kuin Suomessa, ja ainakin se on erilaista. Tytöt ja pojat ovat samassa liikuntaryhmässä, ja opetus on erilaisiin liikuntalajeihin tutustumista. Siihen osaltaan vaikuttaa liikuntasalin puuttuminen koulusta, on pakko kierrellä eri liikuntapaikoissa koulun ulkopuolella. Oppilaat saavat yhdeksännellä luokalla tehtäväkseen oman liikunnanohjauksen, meillä nuori piti kaverinsa kanssa sulkapallotunnin. Tuntuu kuin liikuntatunneille täällä mentäisiin innokkaammin kuin Suomessa. Ainakaan mitään nurinoita ei ole kuulunut, vaikkei mitään koululiikuntafaneja ollakaan. Opettajasta pidetään yli kaiken, ja kyllä hän tuntuukin osaavan motivoida kunnon ylläpitämiseen.
Toivottavasti täällä osataan nähdä myös nykyisen koulujärjestelmän hyvät puolet, kun systeemiä uudistetaan. Pisa-tutkimuksessa parhaiten menestyminen ei ole arvo sinänsä, vaan se, miten hyvin koulu valmentaa tulevaa elämää varten.
4 kommenttia:
Olipas mukavaa kerrankin lukea positiivista kommenttia Ruotsin koululaitokseen ja opetukseen liittyen :) Antaa toivoa tulevaan... Toivottavasti osaisivat tosiaan uudistaessaan yhdistää vanhan systeemin hyvät puolet uuteen järjestelmään.
Mari-Johanna, paljon ehtii vielä tapahtua ennen kuin teidän pieni ehtii koulutielle :) Täällä koululaitoksesta on tullut poliitikkojen pätemisalue, ja kun joka hallitus muuttaa aina jotain, niin saas nähdä mitä uudistuksia on tulossa. Opettajankoulutuksen taso on ongelma, osaltaan ehkä suuri epäpätevien opettajien määrä. Tosin heilläkin voi olla ulkomainen ruotsalaista koulutusta parempi koulutus, vaikkei ole muodollista pätevyyttä.
Miten ne "parhaat" opettajat valittiin siihen kokeiluun? Kerro sitten kuinka siinä käy..
Kuulostaa mielenkiintoiselta ohjelmaformaatilta. Tuon kun saisi sovellettua tänne aboriginaaliyhteisön kouluun :)
Täytyykin miettiä..:)
Tosi on, että taitoaineet motivoivat ja kiinnostavat lapsia. Meidän poika sai valita mitä halusi valinnaisaineeksi ja hän otti kuvaamataidon ja puutyöt ja metallityöt. Kavereiden vanhemmat olivat kuulemma pakottaneet kavereita ottamaan graafista piirtämistä ja syventäviä aineita, vaikka "kukaan ei tykkää niistä". Vanhemmat ajattelevat "järkevästi", mikä on lapselle "hyödyksi" tulevaisuudessa... vaikka rehtorikin sanoi, että antakaa nuorten ottaa vielä opintojen tässä vaiheessa ihan mitä haluavat. Minä olen samaa mieltä. Koulumotivaatio pysyy yllä. Jossain vaiheessa oli vaikea motivoida varsinkin poikaa kouluun. Hänet sai puhuttua ympäri ainoastaan sillä lailla, että muistutti kavereista, välitunneista ja lounaslaatikkoon pakkasi jotain hyvää syötävää... Mutta nuo vapaavalintaiset aineet ovat olleet se kouluunmenomotivoija.
Opettajan merkitys on valtava. Sitä seikkaa ei voi lakata painottamasta. Tytär sanoi juuri eilen, että jos hänellä olisi innostava opettaja science-aineissa, niin hän olisi tosi kiinnostunut. Mutta tämä nykyinen opettaja vain alleviivauttaa asioita asioita tekstistä ja sitten antaa kysymyslistan, johon pitää kirjoittaa vastaukset. Sama tapahtuu joka tunti. Motivoidu siinä sitten! Ja tieteen maailma kun on täynnä mielenkiintoisia asioita! Laiskat ja tyhmät opettajat pitäisi panna viralta!
Tyttärelle musiikki on kaikki kaikessa. En usko, että häntä saisi kouluun yhtä mielellään aamuisin aikaisin ellei olisi kuoroharkkoja, orkesteriharkkoja, esiintymisiä, leirejä jne. Että kiitos musiikista ja musiikkiopettajista! Ja kuvis- ja käsityöopettajista!:)
-mrs morbidi
Ruu, en sitten löytänytkään sitä miltään kanavalta, olin tainnut lukea eilisen lehteä :/
En tosiaan tiedä, millä kriteereillä opettajat rankattiin. Eniten huomiota on saanut kreikkalaistaustainen matematiikanopettaja, joka varmaan ravistelee täällä mielikuvia hyvästä opettajasta yksinkertaisella ruotsillaan ja hyvillä suhteilla oppilaisiin. Suomen koululaitoksestakin ulkomaiset vieraat usein ihmettelevät, miten hyvät ja epämuodolliset välit oppilailla ja opettajalla keskenään on.
Näin meilläkin, puutyöt ja muut taitoaineet tuntuivat pitäneen nuo pojat jotenkin "kokonaisempina" yläasteen ajan. Saavat välillä puuhata jotain luovaa, niin pystyvät sitten keskittymään muilla tunneilla.
Tuntuu, että toisille opettajan merkitys on erityisen suuri. Jos oppilaalla on sellainen tunne, että opettaja ei ole kiinnostunut työstään tai oppilaistaan, koko aine ei kiinnosta. Aika pienellä henkilökohtaisella kannustuksella voi olla iso merkitys oppilaalle, se voi jopa vaikuttaa ammatinvalintaan.
Mutta tyytyväinen olen kokonaisuudessaan lasteni saamaan opetukseen ja ohjaukseen nyt kun yläaste on nuoremmallakin ohi, myös siitä, että tuli lähdettyä tänne Ruotsiin tätä koululaitosta katsomaan.
Lähetä kommentti