Työelämän muuttumattomuus lienee suurin este työuran pidentämiselle. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana löysiä on otettu pois, ennen pitkää väen vähentäminen merkitsee jo menemistä elintärkeiden toimintojen puolelle. Samalla työelämä loitontuu entisestään sairauden, vamman tai iän vuoksi vajaakuntoisista. Monella normaalityökykyiselläkin on tekemistä työelämän vaatimuksiin vastaamisessa.
Kummallinen lisänsä kuviossa on kuilu, joka on syntynyt eläkevakuutusyhtiöiden hyväksymien työkyvyttömyyskriteerien ja työelämän välille. Voit hyvin olla täysin työkykyinen työeläkeyhtiön mielestä, mutta työkyky ei vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Tuohon vaivihkaa syntyneeseen mustaan aukkoon pudonneita pyörii työttömyyskortistossa, pitkillä sairaslomilla ja toimeentulotukiasiakkaina.
Nyt kun väenvähentämistarve on akuutimpi ongelma kuin työntekijöiden saatavuus, yritykset tuskin ryhtyvät aloitteellisiksi työelämän pidentämiseen tarvittavien muutosten aikaansaamiseksi - ainakaan vapaaehtoisesti. Vajaakuntoisen on melko mahdotonta tulla takaisin pitkältä sairauslomalta, jos työpaikalla ei ole mikään muuttunut. Vielä pahempi, jos ei itse ole yhtään muuttunut, ja yrittää puskea töitä vanhaan malliin. Kokeneen työntekijän pitäminen töissä vajaakuntoisena on työnantajalle kuitenkin usein edullisempaa kuin eläkkeelle lähteminen.
2 kommenttia:
Hän puhuu asiaa, kuten aina! Kun on kaksikymmentä vuotta juustohöylätty, on jäljellä aika olennaiset tehtävät hyvin riisutussa muodossa.
Jos ja kun palaan töihin, en tule saamaan erityiskohtelua, vaan joudun järjestämään itse osa-aikatyöni.
Moi Katriina, ja ihmistenkin pitäisi olla kaikesta epäolennaisesta kuorittuja :(
Mielestäni sinun pitäisi saada erityiskohtelua kun palaat töihin. Ellei työnantaja tule vastaan ja auta pitkältä sairauslomalta palaavaa tekemään välttämättömiä muutoksia, ei mene kauaa, kun taas työkyky loppuu. Vaadi reippaasti, että sinut huomioidaan kokonaisena ihmisenä!
Lähetä kommentti