Viikon uutisia vaivasi yllätyksettömyys. Victorian kihlauksesta ei nyt sitten tarvitse kysyä joka haastattelussa, ja perheen nuoremmatkin sisarukset pääsevät naimisiin. Monarkian koukerot sopivat huonosti Ruotsin imagoon maailman tasa-arvoisimpana maana. Ollaan niin tasa-arvoisia, että kruununprinsessa voi avioitua personal trainerinsa kanssa, josta sitten tehdään Länsi-Göötanmaan herttua. Mutta olisi hauska Suomessakin kehitellä kuntosaliyrittäjille arvonimiä, esimerkiksi Peräpohjolan jaarli kuulostaa paremmalta kuin Itä-Uudenmaan herttua.Eläkeiän nostossa hallituksen päätöksenteon vauhti yllätti, tosin alkuun ajattelin vain, että miten ne nyt näin hallitusohjelman ulkopuolelle harhautuivat. Olisikohan pohjalla arvio, ettei oppositiolla ja ay-väellä ole tässä lomautus- ja irtisanomisaallossa enää resursseja ryhtyä todenteolla vastustamaan eläkeiän nostamista? Mutta oikeasti - ei kai kukaan meidän ikäisemme siistiä sisätyötä tekevä ole pitkään aikaan kuvitellut, että pääsisi 63 vuotta täytettyään eläkkeelle.
Jossain väläytettiin myös ajatus opintolainan osuuden lisäämisestä. Tätäkin on tiedetty odottaa. Oma opintolaina tuli maksettua samalla kun rahoitti seuraavien opiskelijasukupolvien opintoja maksamalla veroja, ja nyt pian kun omat lapset lähtevät opiskelemaan, pääsemme taas maksamaan opintoja. Parhaassa tapauksessa maksamme vielä uudet omat opinnot. Parinkymmenen vuoden takainen tutkinto onkin jo vanhentunut, ja joillain avuilla pitäisi sinnitellä vielä saman verran vuosia työelämässä.
Parlamentarismin pitäisi toimia niin, että eduskunta säätää lait hallituksen esityksestä. Vallan luisumista poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle kuvastaa meteli, joka on syntynyt siitä, etteivät etujärjestöt eivät päässeetkään tuomaan eläkeiän nostoa kabineteissa valmiiksi sovittuna asiana kansan tietoisuuteen. Aivan kuin eduskunta ei edustaisi myös ammattiliittojen jäseniä.
7 kommenttia:
Katsoin sairastaessani SBS:n kanavalta ruotsalaisen elokuvan, joka kertoi ruotsalaisesta ´kansankodista` nuorten silmin. En muista enää leffan nimeä, mutta siinä oli nuori (ruotsalainen - siis aksentitta ruotsia puhuva)nainen (näyttelij Nina Wähä, kuulostaa kyllä suomalaiselta alunperin), joka muutti asumaan (ruotsia suomalaisittain puhuvan) pojan (näyttelijä Kalled Mustonen) luo, jonka kaverit olivat (alunperin?) jostakin espanjankielisestä maasta, yksi ehkä Jamaicalta? jne. Leffa teemotteli identiteetillä ja sen etsimisellä, pettymyksellä yhteiskuntaan, rasismilla, merkityksen etsimisellä jne. Rankkoja teemoja. Leffa oli ihan hyvä ja antoi kyllä mielenkiintoisen näkökulman hyvinvointi-Ruotsiin. Harmi kun en muista leffan nimeä..
Moi Ruu, elokuva on varmaan Babylonsjukan, ja Nina Wähän uskoisin olevan Norrlannista, meänkielisiä. En ole nähnyt, mutta nyt pitää etsiä leffa. Ruotsissa on monta todellisuutta, segregaation vuoksi on täysin mahdollista elää täysin aivan perusruotsalaisissa ympyröissä, mitä nyt kaupan kassalla on sitten uusruotsalaisia ja ehkä naapurina joku suomalainen. Retki muualta tulleiden maailmaan voisi monelle avata aivan uuden näkökulman kotimaahan.
Joo, se oli se Babylonin tauti. Ihan hyvä leffa.
Liittyikö tuo "kommentti poistettu" jotenkin mun kommenttiin? Ihan uteliaisuuttani kyselen. Sana rasismi usein innotaa kannanottoihin ...
Mua lähinnä mietitytti tuossa hallituksen eläke-ehdotuksessa se, että kun nyt jo aikalailla jengiä jää varhennetulle eläkkeelle kuka mistäkin, fyysisestä tai psyykkisestä syystä, että miten meinataan että ihmiset pysyisivät yhtäkkiä pidempään töissä vain käskemisestä johtuen? Voitaisiinko jotenkin panostaa siihen että jengi jaksaisi paremmin, niin sitten ehkä ihan mielelläänkin porukka olisi pidempään töissä...?
Ruotsalaisuuten liittyen sitten, tämä koko kihlausfarssihan on ihan koominen, ja vielä koomisemmaksi sen tekee, että ruotsalaiset eivät näe että se on farssi, vaan ottavat sen täydellisen vakavasti.
Ruu, kyllä se oli ihan omaa sähläämistä tuo kommentin poisto ;)
Mari-Johanna, hyvä pointti. Eiköhän tämä prosessi vielä johda työelämän muutoksiin, jotka auttavat ihmisiä pysymään työssä lähemmäksi 63 ikävuotta. Kuten mainitsit, Suomessa on hirveästi ihan työkykyistä väkeä työelämän ulkopuolella, eivätkä he ole vielä edes 55 vuotiaita. Marssijärjestyksen pitäisi olla myös se, että ensin muuttuu työelämä, sitten nostetaan eläkeikää.
Mulle on täysi mysteeri, miten ruotsalaiset jaksavat pitää monarkiaa yllä...
Lähetä kommentti