Ensin oli vauvaperhe, pian ylennyttiin taaperoiden vanhemmaksi. Seuraavaksi toimenkuvaa kuvattiin kertomalla perheessä olevan pienet lapset. Kun lapset tulivat kouluikään, jäi pienuuden korostaminen. Vähän aikaa lapset olivat vain lapsia. Alakoululaiset, yläasteen kävijät, esimurkut, murkut, teinit, lukiolaiset. Ensi viikolla abiturientista tulee täysi-ikäinen. Sitten perheessä on aikuiset lapset. Ehkä kuitenkin vielä nuoret aikuiset.
Päiväkodissa lapset luettelivat "kaustiset, eput, ressut, ala-aste, yläaste, lukio, töihin, hautaan". Eteneminen uniräsyä nyhräävästä epusta palloa pelaavaksi ressuksi oli itsestään selvää, yliopiston lisääminen listaan ei oikein trimmannut. Haudan sijoittaminen luetteloon ei johtunut lasten synkkämielisyydestä vaan kehitysvaiheesta, jossa ensi kertaa tiedostettiin elämän myös joskus päättyvän. Tänä keväänä meillä mietitään taas ammatinvalintaa, suuria päätöksiä tehdään vähillä tiedoilla ja olemattomalla kokemuksella. Päiväkodissa hahmottunut urapolku ei ole paljoa vuosien kuluessa selkiytynyt, paitsi nyt tiedetään, että jotain pitää päästä opiskelemaan.
Veljekset ovat syntyneet 1990-luvun babyboomivuosina. Opiskelupaikat eivät ole lisääntyneet vaikka ikäluokat ovat aikaisempaa suurempia. Monille on odotettavissa tyhjiä vuosia, kun työpaikoilta ovat kadonneet sekalaiset toimenkuvat, joihin koulutusta ei vaadita. Onnellista jos on selkeä ammattihaave, jota kohti pyrkiä. Vaikka viralliset tahot kritisoivat nuorten viipyilevää opiskelemaan pääsyä, niin vähän on tapahtunut asian korjaamiseksi. Kannatan välivuosia, jos niihin keksii sopivaa täytettä. Minä en olisi minä ilman au-pair-vuotta Sveitsissä, vanhempi veljes on saanut selkeyttä elämänsuunnitelmiinsa siviilipalveluksessa.
Nuoremmalla koulu jatkuu lakkiaisiin asti kirjoituksista huolimatta. Koulu viimeistelee työnsä preppaamalla kirjoituksiin ja ohjaamalla opiskelupaikan hakua, samalla jatketaan koko lukion ajan kestänyttä työharjoittelua. Minun puolestani kaikkien abiturienttien koulu saisi jatkua toukokuun loppuun asti, ja lukiot saisivat näyttää kykyjään siinä mikä niiden tehtävä on, eli opiskeluun valmentajana.
2 kommenttia:
Oon samaa mieltä siinä, että välivuosia yritetään ihan turhaan kitkeä pois. Silloin on aikaa hankkia elämänkokemusta, miettiä tavoitteitansa ja jopa hieman taloudellista turvaa köyhiä opiskeluvuosia ajatellen. On typerää, että saman vuoden ylioppilaat saavat jatko-opinahjoihin lisäpisteen yksinkertaisesti siitä, että ovat saaneet lakin juuri sinä keväänä/syksynä. Miten käy niille, jotka eivät sinä vuonna pääse lisäpisteestä huolimatta sisään kouluun? Riittävätkö pisteet sitten seuraavanakaan vuonna?
Toki motivaatio ja mahdollisuudet pääsykokeisiin valmentautumiseen luultavasti kasvavat sen välivuoden aikana, mutta tiedänpä niitäkin, jotka kalliista valmennuskursseista ja lukuisista yrityksistä huolimatta eivät ole päässeet opiskelemaan sinne, mihin haluaisivat. Mutta sitten pitää vaan yrittää keksiä muuta.
Moi bubble, kiitos asiantuntevasta kommentista :) Tuo lisäpiste kompensoi kokemuksen ja ajan puutetta, jos on pääsykokeet, ehkä reilua, mutta samalla voi viedä viimeiset mahdollisuudet toista kertaa yrittävältä. Luin muuten juuri, että psykologisia testejä eräälle alalle ei saa tehdä kuin kerran, koska niihin voi oppia vastaamaan oikein :O
Harmittaa varmasti, jos maksaa kalliin valmennuskurssin, ja opiskelupaikka ei aukea. Mutta tärkeintä on, että yrittää tosissaan jonnekin, niin tietää ainakin tehneensä kaikkensa opiskelupaikan eteen.
Lähetä kommentti