lauantai 10. huhtikuuta 2010

Keittiön mutkainen matka


Domuksella oli keksitty lähettää keittiökalustekuorma puoliperävaunurekalla mökkitien päähän lumien ja rakennustarvikekasojen keskelle. Koska rekka oli jo valmiiksi tullut väärästä suunnasta ja kääntymään mahtuminen pihamaalla oli epävarmaa, kokeneen oloinen kuljettaja päätti lähteä peruuttamaan melkein kilometrin matkan isommalta tieltä pihamaallemme. Vielä enemmän aikaa olisi kulunut, jos kuormaa olisi lähdetty purkamaan lähimpään terminaaliin.

Ajoin rekan edellä rakennukselle, mutta kun pihassa ääni ei alkanut lähentyä, lähdin tutkimaan mitä on tapahtunut. Kuvittelin, että rekkakuski olisi huomannut tehtävän mahdottomaksi, ja lähtenyt suosiolla kohti kaupunkia, mutta ei, perävaunu oli kolmannen hankeen koukkauksen jälkeen jäänyt pysyvästi puoliksi metsän puolelle.

Ketjujen virittelyn, hiekottamisen ja monen tiellepaluuyrityksen jälkeen oli ryhdyttävä hankkimaan apua paikalle. Ensimmäinen mieleen tullut traktorikuski vastasi Kuopiossa, toinen ei vastannut, kolmas oli juuri lähdössä kaupunkiin, mutta tiesi neuvoa neljännen. Tämä sitten saapui luistelukenttää auraamasta, tilanteen ennakoiden etukauhassa hiekkakuorma, jonka sitten levitti traktorille kitkaksi, ja sen tehtyään nykäisi rekan tielle.

Rekkakuski jatkoi sinnikkäästi peruuttamista, vain muutaman kerran piti palata takaisin ja suunnata perävaunu uudelleen. Mutkat menivät hyvin, mutta pihaan kääntyvässä tienhaarassa etupyörä putosi tieltä. Ennalta viisaasti traktorikuskia ei oltu laskettu vielä lähtemään kotiin, nyt hän kiersi Valtrallaan metsän kautta rekan taakse ja nykäisi nupin takaisin tielle.

Rekan perässä kävellessämme tuli samalla uudistettua tuttavuus muutama vuosi nuoremman koulukaverin kanssa. Käytiin läpi lasten ja kotieläinten määrä, tuotantosuunta ja muut tärkeimmät asiat noin kolmenkymmenenviiden vuoden ajalta. Kuusi lasta, seitsemänkymmentä päätä, maidontuotanto, ei ihmeempiä. Pyysin lähettämään laskun, jonka sitten toimitan edelleen keittiökalusteiden valmistajalle. Sen ymmärrän, että kattoristikot pakataan puoliperävaunurekkaan, mutta että keittiön kaapit, no way.

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...