keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Alitajunta on puhunut



Mitä tarvitaan, että ihmiset palaavat realiteetteihin? Traumojen parempaa hoitoa? Tositeeveen kieltoa? Pakollisia tilastoanalyysin kursseja? Kriittisen ajattelun kykyä äänioikeuden ehtona?

Demokraattisen prosessin tuloksena valtaan voi päästä diktaattori. Kummallisinta nykyisessä vaalijärjestelmässä on, että kun vastakkain on kaksi ehdokasta, ero ehdokkaiden välillä jää usein muutaman prosentin sisälle. Kun vastakkain on kaksi tasavahvaa ehdokasta, tulos on luonnollinen. Vaa'ankielen varassa heilahteleva tulos tuntuu käsittämättömältä, kun vastakkain on mahdoton ja mahdollinen.

Vaalikommenteista välkyin taisi olla Donald Trumpin luonnehtiminen fantasiamaailmaan kuuluvaksi tositeeveetyypiksi. Jos television aukaisisi, sieltä tulisi samanaikaisesti monella kanavalla tositeeveetä. Nimestään huolimatta tositeevee on käsikirjoitettua fantasiaa. Se tarjoaa ihmisille kritisoitavaa, vetoaa tunteisiin ja saa ihmiset kuvittelemaan itsensä kriittisen ajattelun mestareiksi.

Amerikan ystäväni jakautuivat koulutustasonsa mukaisesti Clintonin ja Trumpin kannattajiin. Vähiten koulutetut, kauimpana maaseudulla asuvat velloivat Trump-kuplassaan ja sanojensa mukaan voivat nyt hengittää nyt, kun muu maailma pidättää hengitystään. 

Turvallisuus tekee ihmisistä liberaaleja. Kovia kokeneet ihmiset kannattavat kovia arvoja. Tarve jakaa asioita hyviksi ja pahoiksi, sulkeutua eikä avautua, paeta eikä tulla vastaan on jossain aivoissa. Eristäytyneissä oloissa, aseet käden ulottuvilla, kädet näppäimistöllä selaamassa kamalia uutisia, ei ihme, että pelko tekee pesää takaraivoon.  Sitä voi yrittää tyynnyttää vaikka fantasiaolentoa äänestämällä. Pelosta ja epävarmuudesta syntyy tarve nostaa itseään astumalla muiden päälle.

Samalla kun YK rekrytoi sarjakuvasankarin ja USA tositeeveeolennon käsitys normaalista katoaa. Vallan ja politiikan kuvasto vastaa nyt näyttöjemme näkymiä. Palautetaanko todelliset ihmiset valtaan vai valitaanko Lisa Simpson korjaamaan tuhot? Ei tämäkään niin turvalliselta tunnu, kun ei tiedä kuka tätä sarjaa käsikirjoittaa.

2 kommenttia:

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Kuningaskalastaja on saanut haaviinsa kaksi täkkäpalaa, joihin tartun pihdeilläni ja nappaan ne veneeseen perattavaksi ja fileroitavaksi. Vaikka havaitsen Kuningaskalastajan haavinsilmukkakoon olevan presidenttejä varten, niin pienellä perkaamisella tuosta saa myös aineksia pakolaiskysymyssoppaan. Sen kysymyksen yhteydessä on näitä nyt kalastettuja täkkäpaloja on tullut eräänkin kerran mietityksi.

Ensimmäinen Kuningaskalastajan täkkäpala on tämä:
<Mitä tarvitaan, että ihmiset palaavat realiteetteihin?
Ja toinen on tämä:
<Turvallisuus tekee ihmisistä liberaaleja.

- Olemme kaikki enemmän tai vähemmän Trump-fobian kourissa aina loppuviikosta kuulemaani jenkkiluennoitsijaa myöten. Hän ei ollut varma, minkälainen on kotimaansa kun sinne palaa. Suurvallan tositeevee keikuttaa meidänkin venettämme ainakin taloudellisessa ja todennäköisesti myös turvallisuuspoliittisessa mielessä. Mutta vähin aallokoin ei meitä päästä Eurooppakaan. Ja nyt tulen täkkäpaloihin:

1. turvallisuus tekee ihmisistä liberaaleja. Lisään: suojattuna ja sinisilmäisenä eläminen tekee ihmisistä liberaaleja.
- "Mitään pahaa ei voi tapahtua". "Ihmiset ovat lähtökohtaisesti pelkästään hyviä". "Ihmiset ovat rehellisin tarkoitusperin liikkeellä." "Olen rehellinen ja oikeamielinen lähimmäisiä kohtaan ja maailmankuvani perusteella olen siinä uskossa, että myös muut ovat sitä minua kohtaan." "Meidän tulee antaa ihokkaamme sille, joka sanoo, että hän sen tarvitsee. Täytyyhän meidän luottaa ihmisen sanaan, koska ihmiset ovat lähtökohtaisesti missä hyvänsä maassa kasvatettuinakin yksinomaan rehellisiä."

Ja sitten tulee jytky.
Amerikassa se oli Trump-jytky. Meillä pakolaisvirtajytky. Näitä jytkyjä erottaa perustavaa laatua oleva seikka: Trumppiin kohdistuvan pelon ja epäluulon saa hänen(kin) yhteiskunnassaan huutaa julkisesti ilmoille. Se on sallittua myös maissa, joiden asfalttia Trump ei aivan ensimmäiseksi lähde tramppaamaan.

Mutta muukalaisia kohtaan syntynyt epäluulo ja pelko on pidettävä sisällään. Ja koska keskusteluilmapiiri on tukahtunut ("Rasisti, rasisti!"), on vain yritettävä aavistella ja aistia, onko Suomi-nimisessä torpassa ketään, joka osaa olla varuillaan ja realiteeteissa sen suhteen, ettei kaikki menekään kuin Strömsössä. Tahtoo sanoa: sellaisia tahoja, joilla on hälytyskellot valmiina ja toimintavalmius meidän kaikkien puolesta puuttua asioihin, jos tilanne muuttuu vaaralliseksi.
Kysyn Kuningaskalastajan sanoin: Mitä tarvitaan, että ihmiset palaavat realiteetteihin?

Ja vastaan omin sanoin: Jotakin hallitsematonta, johon Sinisilmät eivät olleet varautuneet. Toimintamalliin, jonka äärellä Sinisilmä piipittää: "Täällä piti kaikkien olla luotettavia! Tämän maan perusarvo on rehellisyys! Ei saa tehdä väärin, älkää! Lopettakaa! Seis!" tai vielä pahempi: "Miksei kukaan varoittanut meitä!"

Selvyyden nimissä: meikäläiselle on ihan sama, minkä väriset kasvot lähimmäisellä on. Mielenrauhaani ei häiritse sekään, että työkaverilla on huivi päänsä peittona tai hänen kirkkonsa katolla on ristin sijasta jokin muu symboli. Se on yhdentekevää: toivotan kaikki buddhalaisia ja uskonnottomia myöten tervetulleeksi.
Mutta heitä en toivota, joista emme tiedä keitä he ovat ja millä asialla ovat maahamme tulleet ja täällä vapaana liikkuvat. Enkä ole aivan varma, onko maassa jokin taho, joka tämän suhteen on realiteeteissa ja hereillä, koska siitä ei puhuta. Pitkään jatkunut turvallisuus on tehnyt ihmiset liberaaleiksi. Se on tehnyt heidät varomattomiksi. Se on tehnyt heistä laiskoja havainnoimaan ja miettimään sitä, minkä pitäisi olla sydämen asia niin koto-Suomessa kuin tositeevee-Jenkkilässäkin. Se on: oman maan kehittyminen oikeaan ja turvalliseen suuntaan.

Saalis on perattu. Katsopas, että tulikin tiukat fileet :D
Rauhaa ja turvaa maan päälle ja ihmisille hyvä tahto!

Kiitos kirjoituksesta!
Helga






-lea kirjoitti...

Guten Abend, Helga,

Ilmeisesti olen nyt onnistunut siirtämään palasia maailmantuskastani lukijani lautaselle. Mutta oikeasti näen suurimpana ongelmana Suomessa ja maailmassa väkivaltaiset ajatusmallit ja reaktiot, jotka uhriuttavat ja traumatisoivat. Tilastotieteellisesti Suomi on rauhoittumaan päin, kouluampumisetkin pystytään viime päivien uutisoinnista päätellen torjumaan ennalta. Mutta tämä aika ja polarisaatio synnyttävät ääri-ilmiöitä.
Eniten olen huolissani kaapin kokoisista naapurimaan miehistä, joihin törmää milloin Stockan hississä, milloin matkalla Ahvenanmaalle ja joiden kaverit tuntuvat osallistuvan kovasti kaikkeen keskusteluun netissä. Laittaisin nettipalstat pankkitunnistuksen taakse.
Tiedän, että turvallisuusviranomaisemme eivät lepää laakereillaan, ja sen verran olen maahanmuuttajien seurassa ollut, että voin luvata heidän ilmiantavan toisiaan tosi innokkaasti. Me maahanmuuttajat ollaan yleensä muutenkin kokoelma eri syistä matkaan lähteneitä, joilla on keskenään vähemmän yhteistä kuin esim. saman ammatin edustajilla, jotka ovat eri puolilta maailmaa. Olet varmaan tohtorikokouksissa huomannut asian.
Kun me oppisimme tunnistamaan, kenellä on hyvä tahto, ei olisi hätää. Nyt ei koskaan voi olla varma, koska meitä yritetään saada haluamaan autoritääristä johtajuutta itsellemme. Mitä suurempi pelko, mitä enemmän salaliittoteoreetikkoja, sitä kovempia otteita vaaditaan. Vaikka turvattomuus olisikin ongelma, en laittaisi ketään populistipoliitikkoa sitä ratkomaan.

Rauhaa ja levollista isänpäivää!

Lea

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...