Keskikesää koristavat isänmaallisesti sininen ja valkoinen, siniset irikset, vaaleampina ja tummempina, seurassaan arovuokot ja lehtosini- ja -valkolatvat. Kalpeaa sinivalkoista voi vahvistaa sekoittamalla mukaan keltaista kurjenmiekkaa ja saksankurjenmiekan murrettuja sävyjä.
Jättipoimulehti on kauneimmillaan, kun vesipisarat helmeilevät sen lehdillä ja ilta-aurinko saa keltaiset kukinnot hehkumaan. Suorastaan maagiseksi poimulehtien vaatimaton ulkoasu muuttuu, kun siihen yhdistetään voimakkaan violetin kurjenpolvet. Keskipäivän auringossa värit kalpenevat, mutta aamun ja illan valossa kaksi näkymätöntä kasvia varastaa huomion.
Pian alkaa pionien aika, vielä täällä ei kuki yksikään, mutta pioni on täydellisin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Mahdollisimman monta samanväristä lajitoveria samaan maljakkoon, ja vaikutelma on ikimuistoinen. Kesällä 2001 keräsin pionien kukat vanhalta pihalta mukaani, kun muutimme uuteen asuntoon. Kun sitten illalla palasimme uuteen kotiin, pionit keittiönpöydällä vakuuttivat, että tämä se on.
Heinäkuussa alkavat helminukkajäkkärät korostaa muiden kukkien loistoa. Ne palauttavat mieleeni ajan, jolloin entinen kotiseurakuntani oli ajautunut kirkollisen oppiriidan välikappaleeksi. Skisman aiheutti uusi fundamentalistikirkkoherra, joka ei sallinut naispappien toimintaa. Helminukkajäkkärän palasia sain hartaalta puutarhaharrastajarovastilta, jonka pihaseuroihin pyöräilimme kuulemaan sanaa ja ottamaan selvää ketkä ahtaan raamatuntulkinnan takana olivat.
Alunperin kolme helminukkajäkkärää - tai rovastinkukaksi sitä kutsun - on levinnyt jo monen neliön alaksi, Vaikka sitä kuin kaltoin kohtelisi, sitä on aina riittävästi kehystämään jaloangervojen vaaleanpunaista hehkua. Herkimmät ritarinkannuksen sävyt pääsevät myös oikeuksiinsa valkean ja helmenharmaan sävyissä hohtavien nukkajäkkärien keskellä. Suorastaan siunauksellisesti sitkeä kuivakukka muistuttaa mieleenpainuvasta kesästä ja koristaa omintakeisella tavallaan maisemaa vuodesta toiseen.
Vaaleanpunaiset värililjat ja jaloangervot luovat myös ainutlaatuisen vaikutelman keskenään. Ne kukkivat samaan aikaan kesän ollessa parhaimmillaan. Tässä uudessa pihassa en vielä ole saanut yhtä näyttävää kukkapenkkiä aikaiseksi kuin aikaisemmassa, jossa sisääntulon vieressä oli pyöreä penkki pyhitetty vain näille kahdelle.
Viimeiseksi syksyllä, kun pihlajanmarjat punertavat kypsinä, kukkivat vahvan keltaiset nauhukset ja voimaakkaan lilat punatähkät. Molemmat ovat perhosten suosikkeja ja kuuluvat myös syksyn värikkääseen kukka-asetelmaan kilpailemaan väriloistosta syksyn lehtien ja pihlajanmarjojen kanssa. Vahva väriyhdistelmä viimeistelee kesän ja sitä aikansa katseltuaan alkaa jo kaivata rauhoittavaa ensilunta.
2 kommenttia:
No herrattu, onpa komeita kuvia ja kukkia! Tutkailen niitä samalla kun ryntäilen tapani mukaan ees kahtaalle. Näytin pesevän saunan ennen aamukahvia, joka tavalisesti on merkki siitä, että olen lähdössä illan mittaan. Tarkkailen jännityksellä tilannetta.
Mitä kauniisiin kukkiisi ja suorastaan runomitallisiin upeisiin kielellisiin kuvauksiin tulee, niin muistelen, että joskus olisin ollut noiden pioneerien omistaja minäkin. Ostin ne valmiina (heh, siis ikään kuin einestavaraa). Ne kuolivat varmaan melko pikaisesti, niin muistelen.
Painelen nyt etsimään yhtä luonnonmuodostelmaa, jos koordinaattini ja etenkin koordinaattimuunnokseni sattuivat samalle pallonpuoliskolle. Senkin suhteen elämme jännittäviä aikoja. Teen kunnon eväät, niin aikansa kun metsissä harhailee löytää tiensä jonkun thuhnan pirttiin.
Kukkaloiston iloa pihapiiriin!
Helga
Helga, niin mukava tietää, että otata kunnolla evästä mukaasi! Missään ei ruoka maistu yhtä hyvältä, kuin pohjoisen raikkaassa ilmanalassa, ja sen polun pään löytäminen voi joskus vaatia useamman kierroksen.
Ihanko totta, että kukkaskuvani ja sanankäänteeni noin ihastuttaa merkittävästä jännitystilanteesta huolimatta! Pioonien kanssa on monenlaista tiedekuntaa, olen huomannut, että kun vain tökkää ne johonkin eikä anna muiden kukkasten tulla lähelle, ne pärjäävät kyllä jolleivat kuole.
Toivottavasti löysit luonnomuodostelman ja takaisin, kevyitä askeleita poluillesi!
Lea
Lähetä kommentti