Kotimaisemissa

Viikonloppuna vanhoissa kotimaisemissa marraskuu osoitti jo toisena peräkkäisenä vuotena parhaat puolensa. Puhtaan valkea kuura peitti puiden oksia ja kuu paistoi pehmeän sumun läpi lauantai-iltana, kun ties kuinka monennen kerran tein vanhan iltalenkkini ystävän kanssa joen molemmin puolin. Poikkesimme yllätysvierailulla naapurissa, kun näimme valot ikkunassa, ihan vain kysymässä mitä kuuluu. Viinilasillisen ääressä kävimme läpi viime aikaisen kehityksen henkilökohtaisella ja paikallisella tasolla, ja tuntui, että kaikki on niin kuin ennenkin. Ihmiset kulkevat elämänvaiheesta toiseen, muuttavat asunnosta toiseen, vaihtavat työpaikkaa, mutta yhteys ei ole kadonnut.

Vierailu vanhassa kodissa palautti mieleen myös viime kevään ihmetyksen ja ahdistuksen aiheet. Vanhan sairaalan ovelle oli tehty kiinalaismallinen portti ja ovenpieliin oli ripustettu mandariininmalliset lyhdyt. Toisessa siivessä paikallinen hoivakoti majoitti asiakkaitaan, muuten alueella oli kovin hiljaista. Voimalinjan rakentamisesta ei ole kuulunut mitään, kävin ottamassa kuvan maisemasta ilman johtoja, pylväitä ja muita muutoksia, kun se vielä oli tallella.