keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Paluu menneisyyteen




Heinäkuussa vaihto-oppilassisko vuodelta 1978 palasi katsomaan tuttuja paikkoja, tapaamaan entisiä perheitään ja kohtaamaan muutokset, joita vuodet ovat tuoneet. Monet tärkeät ihmiset ovat poissa, moni asia on tuttua, mutta sen näkee toisin. On myös ne muuttumattomat ilmiöt, joiden olisi toivonut jo muuttuneen.

On ihmeellistä, miten paljon muistista löytyy, kun vain saa lokeron auki. Asioita, joita ei ole miettinyt tai muistellut sen koommin, mutta kun palaa mielessään tilanteisiin, mitä kummallisimpia ja vähämerkityksellisempiä yksityiskohtia alkaa virrata mieleen. Snickers-haalarit, hajuveden tuoksu, joka muuten oli vauvaparfyymia, huulipunan lisääminen koulun ruokalassa, mullikan kiskominen ojasta sumuisella suolla.

Meille vaihto-oppilaan tulo merkitsi melkoisen kulttuurivaihdon alkamista Etelä-Savon ja Los Angelesin välillä, maustettuna aimo annoksella Costa Ricaa. Seuraavana kesänä ruokittiin lähes kahdenkymmenenhengen suurperhettä, oli omat, sukulaiset heinänteossa ja kuusi latinoa. Majoitustilaa tehtiin ullakolle, ruoantekovuorot jaettiin, listalla kaikkea savolaisesta tirripaistista costaricalaiseen kielipataan. Kaiken päätteeksi samanlaisena sateisena kesänä kuin nyt tehtiin tilausristeily Saimaalla, kannella laulettiin ja amerikanvieraiden untuvatakkien vetoketjut liitettiin yhteen niin että saatiin lämmikkeeksi untuvateltta.

Nyt kun ajattelen, aikamoista ennakkoluulottomuutta ja sopeutumista molemmin puolin. Kulttuurieroja oli, mutta vielä enemmän oli halua tulla toimeen. Vierailut jatkuivat, ja tahti vaikuttaa olevan kiihtymään päin. Itse kävin Kaliforniassa ensimmäistä kertaa toissa talvena, ja eiköhän joku taas pian suunnittele matkaa valtameren taakse.

Ensi viikonloppua auotaan taas muistilokeroita. Palaan Zürichiin, jossa vietin Au Pair -vuoden yli kolmekymmentä vuotta sitten. Matkaseurana niiltä ajoilta säilynyt  ystävä, jonka tapasin juhlissa edellisenä iltana, ja seuraavana päivänä hän sattumalta avasi ikkunan juuri kun sattumalta kuljin hänen ikkunansa alta. Miten tuokin sattuma nyt palasi mieleen?

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...