Edellisessä asuinpaikassa Valkealassa toteutettiin kuntaliitos muutama vuosi sitten. Paikallistuntemuksen katoaminen näkyi palvelujen tuottamisessa. Jos ennen sairaalasta soitettiin pikkukunnan sosiaalitoimeen, vastaaja tunsi ongelman ja koko suvun. Isossa kaupungissa ei vastaavaa ruohonjuuritason tuntumaa saavutettu, vaan työntekijät joutuivat etenkin alkuvaiheessa käyttämään aikaa asiakaskuntaansa tutustumiseen. Mutta samalla työntekijöille syntyi parempi tuntuma harvinaisemmin esiintyviin ongelmiin, joihin pikkukunnissa ei törmätty edes kerran vuodessa.
Palvelutason yhtenäistäminen nostaa helposti kuluja, kun monet pikkupitäjät muodostavat uuden kunnan. Jos ennen maalaiskunnat maksoivat ongelmaperheelle takuuvuokran, että perhe siirtyisi naapurikunnan sosiaalitoimen vastuulle, nyt sen kortin käyttö ei enää suurkunnassa yhtä helposti onnistu. Muutto muutaman kilometrin päähän saattoi taas estyä sen vuoksi, että vaikka haluttu koulu olisi siellä lähempänä, se olisi toisen kunnan alueella. Pikkukunta saattoi jättää erityisopetuksen järjestämättä, ja jos naapurikaupungin erityiskoulu täyttyi omista oppilaista, asukkaat jäivät vaille lakisääteisiä palveluja.
Elinkeinopolitiikka taas olikin oma lajinsa. Vierekkäiset pikkukunnat kilpailivat, siirtyykö yritys meidän puolelle vai sinne missä sille olisi jo valmiit tilat. Rakennettiin kalliita halleja ja otettiin kunnan kokoon nähden turhan suuria riskejä, tai kunnan ollessa suuri imuroitiin yrityksiä alueelle rahan voimin.
Vuoden vaihteessa Ristiina, Suomenniemi ja Mikkeli yhdistyvät. Ihme on jos Mikkelistä ei tule Suomen suurinta mökkikuntaa, kun siihen jo aikaisemmin ovat yhdistyneet Anttola ja Haukivuori sekä Mikkelin maalaiskunta. Kunnanvaltuustoon toivon ihmisiä, jotka osaavat katsoa isompia kokonaisuuksia ja siitä huolimatta huolehtia oman asuinseutunsa asioista, sillä suurin ongelma edellisessä seuraamassani kuntaliitoksessa oli hallinnon järjestäminen. Asiat eivät vain toimi samalla tavalla eri kokoluokkaa olevissa organisaatioissa.
Kouvolassa muutama äänekäs kuntaliitoksen vastustaja vastustaa sitä vieläkin melkein yhtä hartaasti kuin EU:hun liittymistä. Se on tietysti jokaisen oikeus. Mutta parempi olisi myöntää, että oma kanta hävisi ja miettiä, miten parhaiten voisi toimia äänestäjiensä parhaaksi uudessa tilanteessa. Kotiseutuylpeille ristiinalaiselle toivoisin kuitenkin, ettei heitä aleta kutsua mikkeliläisiksi kuntarajan siirron vuoksi, ainakaan silloin jos on jostain positiivisesta uutisesta kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti